INFRA Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan toiminnanjohtaja Pekka Lyytikäinen toteaa, että maakuntien tieverkoston kunto on päässyt rapistumisen kierteeseen väylärahoituksen riittämättömyyden vuoksi.

– Tieverkkoa ei ole vuosikymmeniin voitu hoitaa ja kehittää tarvetta vastaavalla tavalla. Korjausvelka paisuu voimakkaasti, joka vuosi tulee kilometreittäin lisää huonokuntoista ja tyydyttävässä kunnossa olevaa tiestöä.

– Myöskään Itä-Suomen rautateiden välityskyky ei ole sillä tasolla, millä sen pitäisi olla, kun tavaramäärät ovat kasvaneet. Nyt olemme tilanteessa, jossa ratojen kapasiteetti ei riitä.

– Kuvaava esimerkki asenteesta Itä-Suomea kohtaan on Väyläviraston aikomus katkaista Joensuun ja Helsingin välinen rataliikenne vuodeksi Syrjäsalmen ratasillan rakennustöiden vuoksi Kiteellä, hämmästelee Lyytikäinen.

Voimassa oleva valtakunnallinen liikennejärjestelmäsuunnitelma vuosille 2021–2032 (Liikenne12-suunnitelma) keskittyy valtaosin eteläisen Suomen väylien kehittämiseen.

– Noin 80 % Liikenne12-suunnitelman väylähankkeista on Satakunnan ja Kaakkois-Suomen välisen linjan eteläpuolella. Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala jäävät mopen osille, Pekka Lyytikäinen kuvailee.

Hankerahoitusta puolustuksen näkökulmasta

Uuden näkökulman tilanteeseen avaa Suomen Nato-jäsenyys. Naton intresseissä on pitää koko Suomen väylät kunnossa, ja Nato-jäsenenä Suomella on aiempaa paremmat mahdollisuudet saada infrahankkeisiin EU:lta ns. sotilaallisen liikkuvuuden rahoitusta, joka on yksi osa EU:n keskeisintä infran kehittämiseen tarkoitettua Verkkojen Eurooppa -rahoitusvälinettä (Connecting Europe Facility, CEF).

Vuoden 2022 lopussa EU myönsi 25,13 milj. € sotilaallisen liikkuvuuden rahoitusta VT 9:n ja Lentokentäntien liikennejärjestelyiden kehittämiseen Siilinjärvellä Rissalan lentokentän kohdalla.

Tiehankkeessa korvataan Lentokentäntien nykyinen tasoliittymä eritasoliittymällä. Lisäksi suunnitelmissa on jatkaa ysitien Jännevirran ohituskaistaosuutta, rakentaa tielle varalaskupaikka sekä parantaa kevyen liikenteen väyliä. Liikennejärjestelyt myös nopeuttavat matka-aikaa Joensuun ja Kuopion välillä sekä parantavat liikenneturvallisuutta.

– Tämä on positiivinen hanke ja hyvä esimerkki siitä, mitä sotilaallisen liikkuvuuden rahoituksen kautta voi olla saatavissa, sanoo Pekka Lyytikäinen.

– Kannattaa muistaa myös omavaraisuus ja huoltovarmuus. Pohjois-Karjala ja Pohjois-Savo tuottavat mm. ruokaa ja puuta. Raaka-aineet ja tuotteet on saatava täältä liikkeelle.

– Jos turvallisuustilanne heikkenee Itämeren piirissä siinä määrin, että laivat eivät enää uskalla tulla Suomen satamiin, niin maaliikenteen pohjoisesta ulottuvuudesta Norjan ja Ruotsin suuntaan tulee elintärkeä, Lyytikäinen huomauttaa.

Rasitteina korjausvelka ja inflaatio

Pekka Lyytikäinen kertoo, että päätiet pyritään pitämään edes kohtuullisessa kunnossa, mutta päällysteiden laajamittainen ikääntyminen varsinkin alemmalla tieverkolla on tikittävä pommi.

– Bitumilla on tietty käyttöikä, jonka jälkeen se ei enää kestä.

– Teiden kuntoa heikentää myös huonosti toimiva kuivatus, mikä pahentaa routavaurioita. Ojituksen tulisi pitää tien runko kuivana, mutta monissa paikoin näyttää siltä, että ojat ovat pikemminkin veden säilytyspaikkoja.

Tilannetta pahentaa inflaatio. Vaikka määrärahat pysyisivät ennallaan, rahalla saadaan nyt 30 % vähemmän kuin ennen.

– Koko maassa pitäisi vuosittain päällystää noin 4 000 km tietä, jotta saataisiin edes korjausvelan kasvu pysäytettyä. Tällä hetkellä pystytään päällystämään noin 2 000 km, josta murto-osa Savo-Karjalan alueella.

Lypsylehmä vai kasvun edellytys?

Pekka Lyytikäisen mukaan ongelmat ovat tiedossa, mutta poliittinen linja on ollut sellainen, että rahaa ongelmien korjaamiseen ei valtiolta ole tullut, vaikka se ottaa kumipyöräliikenteestä erilaisina veroina yli 8 miljardia euroa joka vuosi.

– Tieliikenne on valtiolle hyvä lypsylehmä, mutta tieliikenteen perustan eli tiestön kunnossapidosta ei huolehdita. Kuitenkin yhteiskunta tarvitsee pyöriäkseen tavaroiden ja ihmisten liikkumista.

Kauppakamarien jäsenyrityksilleen tekemässä saavutettavuuskyselyssä selvitettiin äskettäin Suomen väyläverkoston kunnon ja laajuuden vaikutuksia yritysten tavaraliikenteen toimintaedellytyksille.

– Kyselyn tulokset kertovat, että esimerkiksi Pohjois-Karjalassa 73,8 % yrityksistä pitää perusväylänpitoa tärkeimpänä tekijänä tavarakuljetustensa toiminnan kannalta, Lyytikäinen mainitsee.

Myös kunnat ja kaupungit ovat vaikeassa tilanteessa, kun sote-uudistus on myllännyt budjetoinnin uusiksi.

– Väylähankkeisiin ja kunnallistekniikkaan ei ole rahaa käytettävissä. Sekä Kuopion että Joensuun kaupungit ovat kertoneet mittavista säästötarpeista. Voidaan olettaa, että säästöt kohdistuvat investointeihin.

Vihreän siirtymän mahdollisuudet

Polttoaineen hinta on tällä hetkellä vakiintunut, mutta tilanne pysyy jatkuvasti monesta syystä epävarmana. Pekka Lyytikäinen ennakoi, että jos vihreä siirtymä toteutuu tiukalla vuoden 2035 aikataululla, eikä vaihtoehtoisia energianlähteitä käyttäviä realistisia ratkaisuja ole siihen mennessä tarjolla, polttoaine tulee kallistumaan rajusti.

– Herää kysymys, saavatko infrayritykset siirrettyä kasvaneet kustannukset julkisen sektorin infraurakoiden hintoihin, eli onko julkinen sektori valmis maksamaan laskun tältä osin.

– Sinänsä vihreä siirtymä on hyvä asia, ja siihen suuntaan olemme menossa. Aikataulu onkin sitten oma kysymyksensä.

Pekka Lyytikäisen mukaan vihreä siirtymä avaa Suomelle mahdollisuuksia esimerkiksi akkumetallien tuotannossa, varsinkin jos mahdollistetaan resurssien hyödyntäminen siten, että kotimaahan jäisi mahdollisimman suuri hyöty.

– Vastuullinen tuotanto on markkinavaltti, ja lisäksi on syytä huomioida länsimaiden nykyinen pyrkimys vähentää riippuvuutta kiinalaisomisteisesta tuotannosta kriittisissä metalleissa.

– Tuulivoimaa rakennetaan vauhdilla lisää läntisessä ja pohjoisessa Suomessa. Saa nähdä, mitä täällä Itä-Suomessa tapahtuu tuulivoimaloiden suhteen, mutta joka tapauksessa runkoverkon on oltava kunnossa sähkönsiirtoa varten. Esimerkiksi suunnitteilla oleva laajamittainen vedyn tuotanto tarvitsee valtavasti sähköä, muistuttaa Lyytikäinen.

Selkeä linja tulevaisuuteen

Pekka Lyytikäinen on huolestunut siitä, että infraa kunnossapitävät ja kehittävät yritykset eivät saa tällä hetkellä riittävää näkemystä alan tarpeista pitkällä aikavälillä.

– Lyhyt parin kuukauden jänne ei riitä. Infra-ala on hyvin pääomavaltaista, ja ilman luotettavaa pitkän ajan tulevaisuuskuvaa yritykset eivät uskalla investoida.

– Hämärä tulevaisuus vaikeuttaa myös infra-alan veto- ja pitovoimaa työllistäjänä tilanteessa, jossa lähestulkoon kaikki toimialat huutavat Hoosiannaa, että mistä löytyisi tekeviä käsiä.

Lyytikäinen kertoo, että infra-alalle kouluttavilla Riverialla ja YSAOlla on toistaiseksi ollut ykkössijalla hakijoita enemmän kuin aloituspaikkoja.

– Työllistyminen on todella hyvällä tasolla, mutta kysymys on, miten kauan ala kiinnostaa tulijoita, jos tarjolla on lomautuksia ja irtisanomisia töiden sijaan.

Pekka Lyytikäinen toivoo painokkaasti, että toisen asteen ammatillisen koulutuksen rahoitus ei entisestään vähenisi, vaan päin vastoin kasvaisi.

– Infra-alan koulutuksessa täytyy oikeasti päästä koneita käsittelemään ja ajamaan. Peleillä tai simulaattoreilla ei saavuteta aitoa ammattitaitoa. Toivottavasti ammatillisesta koulutuksesta ei leikata, eikä vastuuta opetuksesta sysätä oppilaitoksilta yrityksille. Koulun antaman opetuksen täytyy antaa riittävät valmiudet työskentelyyn.

www.rakennusteollisuus.fi/INFRA/
Twitter
Facebook
Blogi
LinkedIn
YouTube