Takkojen lämmityksessä on tärkeää huomioida tiettyjä asioita, jotka vaikuttavat lämmittämisen paloturvallisuuteen. Tulisijat vaativat säännöllistä huoltoa, jotta ne toimivat parhaalla mahdollisella tavalla sekä turvallisuus- että energiatehokkuusnäkökulmasta.

Nuohoamaton tulisija polttaa puita heikommin, varaa huonommin lämpöä ja tuottaa päästöjä enemmän. Myös nokipalojen riski kasvaa, jos hormiin jäänyttä palamisjätettä ei puhdisteta säännöllisesti pois. Lakisääteisen nuohouksen tilaaminen onnistuu joustavasti näin talvellakin.

– Nuohous keskellä lämmityskautta parantaa myös samalla tulisijan energiatehokkuutta. Lisäksi näin talvella tehty huolto takaa sen, että olet valmiina jälleen seuraavaan lämmityskauteen, kun syksyllä ensimmäiset kylmemmät ilmat saapuvat, toteaa toimitusjohtaja Hannu Murtokare Nuohousalan Keskusliitosta.

– Nokipalossa hormin lämpötila nousee rajusti, joka voi johtaa piipun rakenteiden vaurioihin ja sitä kautta palon pääsyn rakennuksen rakenteisiin, muistuttaa Murtokare.

Lakisääteinen nuohous tulisijoille on suoritettava vakituisen asumisen kiinteistöissä vähintään vuoden välein ja vapaa-ajan asumisen kiinteistöissä vähintään kolmen vuoden välein. Kolme vuotta käyttämättä ollut tulisija ja hormi tulee nuohota ja paloturvallisuus varmistaa ennen käyttöönottoa. Tulee huomioida, että kiinteistön omistaja vastaa myös kattoturvatuotteiden kunnosta.

Poltettavien puiden tulee olla kuivia

Sytytä polttopuut tulisijassa päältä, jos ei muuta ohjeisteta. Tulisijassa poltettavien puiden tulee olla kuivia, jolloin palamistapahtuma on mahdollisimman energiatehokas eikä tuota tarpeettomia päästöjä.

Omaan tulisijaan ja sen toimintaan kannattaa tutustua huolella, jotta voidaan varmistua siitä, että sen käyttö on sekä energiatehokasta että paloturvallista. Yleisenä ohjeena voidaan pitää, että lämmityskerran aikana poltetaan puuta noin 2–3 pesällistä. Kylmillään olleen tulisijan lämmittäminen tulee aloittaa varovasti ja maltilla. Yleisohjeena voidaan sanoa, että puolet pesän koosta on sopiva määrä puita kerralla. Puiden lisäys tapahtuu vasta sitten, kun edelliset ovat palaneet.

Puu tarvitsee palamiseen aina mukaan myös ilmaa. Perinteisissä arinallisissa tulisijoissa tulipesän alta syötettävällä ensiöilmalla säädetään palamisnopeutta ja tehoa sekä kaasutetaan polttoainetta. Perinteisten tulisijojen luukuissa olevien reikien kautta saatavalla toisioilmalla edistetään näiden kaasujen palamista. Jos kaasutus on liian voimakasta, toisioilma ei riitä hyvään palamiseen.

Ylilämmitys voi aiheuttaa vaaratilanteita

Jos tulisijaa lämmitetään liikaa ja liian pitkään, niin vaarana on se, että savukaasut ylikuumenevat ja nousevat piippuun liian kuumina. Tämä ylikuumeneminen voi johtaa pahimmillaan siihen, että piipun ulkokuoren lämpötila on niin kuuma, että se voi sytyttää esimerkiksi lähellä olevia kattotuolirakenteita palamaan.

On tärkeää huomioida, että hiillosvaiheessa häkää muodostuu niin kauan, kun tulipesässä on kytevää hiillosta. Mikäli sulkupelti suljetaan liian aikaisin, voi häkäkaasua joutua sisäilmaan ja pahimmillaan aiheuttaa häkämyrkytyksen.

Palo- ja asumisturvallisuutta parantavia tekoja

Omassa kiinteistössä on huomioitava tulisijaa käytettäessä, että sieltä löytyy tarvittava määrä palovaroittimia eli yksi varoitin jokaista alkavaa 60 neliömetriä kohden. Myös häkävaroitin olisi suositeltavaa löytyä jokaisesta kiinteistöstä, jossa tulisijoja käytetään. Tulisijan ja piipun lähiympäristö on syytä pitää vapaana ylimääräisestä tavarasta, jolla pienennetään paloriskiä.

Kodista olisi syytä löytyä myös alkusammutusvälineet kuten sammutuspeite ja käsisammutin vahinkotilanteiden varalta ja alkusammutustaitoja on hyvä opetella tai kerrata.

Teksti- ja kuvalähde: Nuohousalan keskusliitto