Kivennäisten matka maasta rehuun

Kivennäisistä ja hivenaineista puhuttaessa ajatukset kääntyvät usein eläinten ruokintaan ja kivennäisrehuihin. Todellisuudessa kivennäisten tarina alkaa jo paljon aikaisemmin: rehun ravinteet ovat peräisin pellosta.

Siksi viljavuustutkimukset ja rehuanalyysit eivät ole toisistaan irrallisia tutkimuksia. Ne tarkastelevat samaa ravinneketjua eri kohdista.

Eurofins Viljavuuspalvelu Oy on Helsingin MaatalousKonemessuilla osastolla 3d31.

Rehuanalyysi kertoo lopputuloksen

Rehuanalyysin avulla saadaan selville, mitä eläin todellisuudessa syö. Tämä on tärkeää, sillä taulukkoarvot eivät kerro yksittäisen tilan rehujen todellista koostumusta. Kasvilaji, lannoitus, maalaji, sääolosuhteet ja korjuuolosuhteet vaikuttavat kaikki siihen, millainen rehu pellolta lopulta saadaan.

Samankin tilan eri lohkojen rehuerät voivat poiketa toisistaan merkittävästi. Rehuanalyysi auttaa tunnistamaan nämä erot ja tarvittaessa tasapainottamaan ruokintaa tai sekoittamaan rehueriä tarkoituksenmukaisella tavalla.

Viljavuustutkimus kertoo syyt tulosten taustalla

Rehuanalyysi kertoo lopputuloksen, mutta viljavuustutkimus auttaa ymmärtämään, miksi siihen on päädytty.

Kun pellon ravinnetila tunnetaan, lannoitus voidaan kohdistaa todelliseen tarpeeseen. Jos rehuissa esiintyy toistuvasti matalia hivenainepitoisuuksia, kannattaa tarkastella myös pellon ravinnevaroja ja ravinteiden saatavuutta kasveille.

Hyvä esimerkki tästä on seleeni. Suomessa seleeniä lisätään lannoitteisiin, jotta kasvit voivat ottaa sitä maasta. Kasvissa seleeni muuttuu orgaaniseen muotoon, jota eläimet pystyvät hyödyntämään tehokkaasti. Näin pellolla tehty lannoitusratkaisu näkyy lopulta eläinten kivennäisten saannissa.

Viljavuustutkimusten perustana toimii perustutkimus, jossa määritetään maalaji, multavuus, pH, johtoluku, vaihtuvat ravinteet (Ca, K, P, Mg) sekä rikki ja kationinvaihtokapasiteetti. Pelkkä perustutkimus kuitenkin kertoo vasta osan kokonaisuudesta. Tämän vuoksi viljavuustutkimuksiin on saatavilla useita erilaisia ravinnepaketteja. Viljakasvipaketissa tutkitaan perustutkimuksen lisäksi kupari, sinkki ja mangaani, öljykasvi- ja perunapaketissa myös boori. Nurmikasvipaketissa mukana on lisäksi natrium, ja vihannes- ja marjaviljelyssä tutkitaan myös nitraattityppi. Luomutuotannossa voidaan täydentää tutkimusta ravinnereservimäärityksillä, jotka antavat tietoa maan pitkäaikaisesta ravinnevarannosta.

Hivenravinteita tarvitaan vähän, mutta niiden merkitys on suuri

Kasvien kannalta keskeisiä hivenravinteita ovat muun muassa boori, kupari, mangaani ja sinkki. Niitä tarvitaan hyvin pieniä määriä, mutta niiden puute voi heikentää sekä sadon määrää että laatua. Esimerkiksi kupari osallistuu yhteyttämiseen, mangaani typen hyödyntämiseen, sinkki juuriston kehitykseen ja boori kasvupisteiden toimintaan sekä kukintaan.

Puutokset eivät aina näy pellolla selvinä oireina. Kuparin puute voi alentaa satoa jo ennen näkyviä oireita, ja lievä mangaanin puute voi näkyä vain normaalia vaaleampana kasvustona. Siksi analyysit täydentävät hyvin pellolla tehtäviä havaintoja.

Rehuissa myös ravinteiden suhteet ratkaisevat

Kivennäisruokinnassa ei riitä, että tarkastellaan yksittäisiä pitoisuuksia. Yhtä tärkeää on seurata kivennäisten ja hivenravinteiden välisiä suhteita.

Esimerkiksi korkea kaliumpitoisuus voi heikentää magnesiumin ja kalsiumin imeytymistä, vaikka niitä olisi rehussa määrällisesti riittävästi. Tämä voi lisätä muun muassa laidunhalvausriskiä.

Toinen tunnettu esimerkki on kuparin, molybdeenin ja rikin välinen vuorovaikutus. Molybdeeni ja rikki voivat sitoa kuparia pötsissä niin, että eläin ei pysty hyödyntämään sitä normaalisti. Tällöin rehussa saattaa analyysin perusteella olla kuparia riittävästi, mutta eläimelle syntyy silti käytännössä kuparin puutos.

Ravinteiden vaikutuksia ei kannata tarkastella erillisinä numeroina. Käytännössä sekä kasvin että eläimen ravitsemukseen vaikuttavat usein usean ravinteen yhteisvaikutukset. Siksi kokonaiskuvan muodostaminen voi edellyttää useamman tutkimustuloksen tarkastelua rinnakkain.

Kohti tilan omaa kivennäisstrategiaa

Kivennäisten hallinnassa ei ole yhtä ratkaisua, joka sopisi kaikille tiloille. Paras lopputulos saavutetaan, kun viljavuustutkimuksen, lannoituksen ja rehuanalyysien tiedot yhdistetään.

Rehuanalyysit auttavat arvioimaan nykytilannetta ja ruokinnan tarpeita. Viljavuustutkimukset puolestaan tarjoavat mahdollisuuden vaikuttaa tilanteeseen pitkällä aikavälillä pellon kautta.

Tavoitteena ei ole mahdollisimman korkea kivennäispitoisuus, vaan tasapainoinen kokonaisuus. Kun ravinteita on sopivasti ja oikeissa suhteissa, kasvit kasvavat paremmin, rehun laatu paranee ja eläimet voivat hyvin.

Lopulta ajatus on yksinkertainen: rehuanalyysi kertoo, mitä eläin saa. Viljavuustutkimus kertoo, miksi. Ja kun nämä kaksi yhdistetään, voidaan seurata kivennäisten matkaa pellolta aina eläimeen asti.

Teksti: Manna Kaartinen, Eurofins Viljavuuspalvelu Oy

www.eurofins.com/fi-fi/agro

[email protected]

015 320 400 • Graanintie 7 • 50190 Mikkeli

044 5885 262 • Hautakorventie 15 A 1 • 90620 Oulu

040 8255 300 • Rasintie 1a • 64700 Teuva