Innostuin mehiläistarhauksesta käytyäni agronomiopintojen yhteydessä vapaavalintaisen mehiläistarhauksen kurssin. Tuolla kurssilla tutustuimme yliopiston mehiläispesiin ja maistelimme erilaisia yksikukkahunajia. Myöhemmin uutiset pölyttäjien joukkokuolemista saivat minut ryhtymään mehiläistarhaajaksi.

Yliopistolla kuulin ensimmäisen kerran mustasta mehiläisestä osana muiden alkuperäisrotujen esittelyä. Pian minulle selvisi, että mustia mehiläispesiä ei noin vain olekaan saatavilla, koska rotu on todella harvinainen. Vuosia myöhemmin minulle tuli mahdollisuus hankkia mustia mehiläisiä ja sillä tiellä olen edelleen.

Mikä on musta mehiläinen?

Aivan kuten lemmikkieläimiä tai lehmiä, myös mehiläisiä on eri rotuja. Pohjolan tumma mehiläinen eli musta mehiläinen on aivan ensimmäinen mehiläinen, joka tuotiin Suomeen, Turun seudulle 1750-luvulla. Sittemmin musta mehiläinen lähes katosi, koska suositummat tuontirodut syrjäyttivät sen.

Ahkeran suojelutyön ansiosta musta mehiläinen saatiin säilytettyä. Suojelutyötä tehdään yhdessä Pohjoismaiden geenivarakeskuksen NordGenin kanssa ja paikallisesti suojelutyön mahdollistaa Suomen Tumman Mehiläisen Hoitajat ry.

Nykyään mustaa mehiläistä suojelee Suomessa parikymmentä mehiläishoitajaa. Varsinais-Suomessa mustaa mehiläistä hoidetaan esimerkiksi tasavallan presidentin kesäasunnolla Naantalin Kultarannassa ja Itämeri-ystävällisellä sekä hiiltä sitovalla koetilalla Paraisten Qvidjassa.

Miten musta mehiläinen eroaa muista mehiläisistä?

Nimensä mukaisesti musta mehiläinen on tyypillisesti eteläisempiä serkkujaan tummempi väriltään. Mustan mehiläisen talvenkestävyys on hyvä, sillä se on sopeutunut satojen vuosien aikana pohjoisen luontoon. Tutkimuksissa on saatu viitteitä, että musta mehiläinen keräisi hunajaa erityisesti luonnonkasveista. Juuri kanervan meden hyödyntämisessä se on hyvä ja mesi muuttuu herkulliseksi kanervahunajaksi.

Haastavaa suojelutyötä

Mustien mehiläisten kasvattamisesta haastavaa tekee geeniperimän säilyttäminen. Tavallisesti mehiläiskuningattaret pariutuvat mantereella vapaasti ympärillä olevien mehiläisten kanssa. Mustia mehiläisiä on kuitenkin niin vähän, että pariutuminen samaa alkuperäisrotua olevan mehiläisen kanssa on epätodennäköistä. Nuoret mustat mehiläiskuningattaret viedäänkin pariutumaan saariin, joissa on vain samanrotuisia mehiläisiä. Näin saadaan varmistettua arvokkaan geeniperimän säilyminen.

Miksi musta mehiläinen tulisi säilyttää?

Elämme muuttuvassa maailmassa ja parhaillaan on käynnissä taas yksi poutajaksoltaan hämmästyttävä kesä. Yleistyvät sään ääri-ilmiöt sekä lämmön myötä leviävät eksoottiset taudit ja elinympäristön yksipuolistuminen uhkaavat mehiläisiä. Mustalla mehiläisellä saattaa olla geneettisesti arvokkaita ominaisuuksia, jotka auttavat sitä kohtaamaan muuttuvan maailman haasteet.

Nora Mäntysaari

MMM agr., mehiläistarhaaja

hellohoney.fi