LinkedinFacebook
Pyydä tarjous

Veera Lehtilä, Suomen Siipikarjaliitto ry: Siipikarjatuotanto murroksessa

Kerroslattiakanala on yleisin lattiakanalatyyppi.
Kerroslattiakanala on yleisin lattiakanalatyyppi.
27.04.2022 | Maatalous

Siipikarjanlihalle ja kananmunalle riittää kysyntää, mutta markkinoiden hidas reagointi karanneisiin kustannuksiin näyttäytyy epävarmana tulevaisuutena.

Siipikarjanliha ja kananmunat maistuvat kuluttajille ja niiden merkitys eläinproteiinina on kasvanut viime vuosina. Kun maitoa ei huomioida, on siipikarjatuotanto haukannut jo 46 prosentin osuuden kotimaisesta eläinproteiinituotannosta. Siipikarjanlihamarkkinoiden kasvu on korvannut muussa lihassa tapahtunutta vähennystä, jolloin kotimaisen lihan kokonaiskulutus ja tuotanto on pysynyt varsin ennallaan.

Broilerinlihan ja kananmunien osalta Suomi on hyvin omavarainen. Broilerinlihan kulutuksesta kotimaista on lähes 90 % ja kananmunien kulutuksesta lähes 100 %. Maailmalla suomalaisilla siipikarjatuotteilla on puhtaan ja turvallisen elintarvikkeen maine. Broilerinlihan vienti on maltillista, mutta kananmunia viedään reilu 10 % tuotannosta. Viime vuonna eniten munia vietiin Tanskaan, Ruotsiin, Latviaan ja Saksaan. Ruotsin vienti kasvoi maan kanakantaa rajusti vähentäneen lintuinfluenssan vuoksi. Ukraina on ollut merkittävä kananmunien tuoja EU:n alueelle ja jättänyt nyt aukon, joka on mahdollisuus myös suomalaiselle kananmunantuotannolle.

Kysynnän osalta siipikarjasektorin tulevaisuus näyttää valoisalta. Ennusteet lupaavat kasvua. Nykykuluttajan arvoihin ja ruokavalioon monipuoliset, kevyet ja ympäristövaikutuksiltaan maltilliset siipikarjatuotteet sopivat hyvin. Tuotevalikoima ja sen osuus kaupan hyllymetreistä on lisääntynyt. Tuotekehitystä tehdään jatkuvasti. Uhka siipikarjanlihan ja kananmunien tuotannon laskuun ja markkinahäiriöihin on kuitenkin todellinen, sillä investointipaineet ja voimakkaasti nousseet tuotantokustannukset, joita ei ole saatu vietyä tuottajahintoihin, vaikeuttavat tuotantomahdollisuuksia.

Vihreää siirtymää siipikarjatuotannossa

Siipikarjatuotantoa toteutetaan EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa ja sen tavoitteita noudattaen. Lisäksi meillä on kansallista lainsäädäntöä ja alan yhteisesti sopimia sääntöjä. Näiden lisäksi sektori seuraa aktiivisesti maailmanmenoa, yhteiskuntaa ja sen arvoja sovittaen tuotantoa kulloinkin vallalla olevaan arvomaailmaan ja tilanteeseen. Annetuissa raameissa toimiminen ja kustannusten hallinnassa pitäminen onnistuu monialaisella pitkäjänteisellä yhteistyöllä ja yhteisellä tahtotilalla.

Talous- ja johtamisosaamisen merkitys on kasvanut ja kasvaa edelleen. Osaamisen kehittäminen on osa EU:n yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteita. Yritystoiminta pitää pystyä pilkkomaan numeroiksi ja analysoimaan. Tietoisuus tuotannon tasosta ja laadusta on lisääntynyt ja tiedon tuottamiseen panostetaan. Digitaaliset tuotannon seurantajärjestelmät ovat jo lihasiipikarjatuotannossa arkipäivää ja kananmunatuotannossa yleistymässä. Seurantajärjestelmät antavat mitattavia ja vertailtavia arvoja johtamisen tueksi ja todentavat tiloilla tehtävää työtä.

Ympäristöstä huolehtiminen on osa modernia alkutuotantoa ja osa kaikkea päätöksentekoa. Viime vuonna Luonnonvarakeskus selvitti niin kananmunien kuin broilerinlihan ympäristövaikutukset. Ympäristövaikutusselvitykset tehtiin elinkaariarviointina eli LCA-menetelmällä, joka huomioi kaikki tuotantoketjun vaiheet. Tutkimustulokset osoittivat, että mitä parempi hyötysuhde tuotannolla on, sitä vähemmän se kuormittaa ympäristöä. Tutkimuksessa rehu aiheutti siipikarjatuotannon päästöistä suurimman osan, joten satotasoilla ja rehuhyötysuhteella on iso merkitys puhuttaessa niin tuotannon ympäristövaikutuksista kuin kannattavuudesta.

Uudet luomuehdot astuivat voimaan vuodenvaihteessa

Osana vihreää siirtymää EU:n yhteinen maatalouspolitiikka ohjaa luomutuotannon lisäämiseen ja Suomessa luomukananmunien osuus kokonaistuotannosta on tuplannut itsensä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vuoden alussa alettiin soveltamaan uusia luomusäädöksiä, jotka perustuvat uudistettuun EU:n luomulainsäädäntöön. Siipikarjatuotantoon saatiin runsaasti uusia sovellettavia säädöksiä ja esimerkiksi kananuorikoille ja siitoskanoille määriteltiin ensimmäistä kertaa yhteiset luomutuotantoehdot. Osaan säädöksiä määriteltiin siirtymäajat, mutta muun muassa uudet luomusiipikarjan tuotantorakennukset on rakennettava uusien säädösten mukaisesti.

Suurin muutos uusissa tuotantoehdoissa on edellytys, että kananuorikot kasvatetaan luomuehtoja noudattaen. Kasvatusta koskee muun muassa yli 6 viikkoisten lintujen laidunnusvelvoite. Suomen ilmasto-oloissa velvoitteen täyttäminen voi osoittautua haasteelliseksi niin bioturva kuin lintujen terveys huomioiden. Ennen vuodenvaihdetta toimintansa aloittaneille kasvattajille velvoitteeseen myönnettiin siirtymäaika. Uudet ehdot kasvattavat luomunuorikoiden hintaa ja saattavat vaikuttaa negatiivisesti nuorikoiden saatavuuteen.

Kananmunantuotanto uusiutuu vauhdilla

Viime vuosina tuottajien määrä on vähentynyt, mutta tuotannon määrä on kasvanut. Jäljelle jääneistä tuottajista osa on laajentanut tuotantoaan ja osa on erikoistunut. Erityisesti pakkaamot ovat lisänneet omaa tuotantoaan.

Virikehäkkimunien tuotannosta luopumisessa olemme naapurejamme Ruotsia ja Tanskaa jäljessä, mutta monia muita Euroopan maita edellä. Siirtymä saadaan maaliin ennen mahdollista EU:n virikehäkkikieltoa. Muutos on edennyt nopeasti ja elokuussa 2021 lattiatuotanto ohitti määrässä virikehäkkituotannon ensimmäisen kerran. Nyt maailman myllertäessä moni tuottaja on ottanut aikalisän suunnitelmissaan. Nykyisillä kustannuksilla investointia ja tilan resilienssiä joutuu miettimään tarkkaan. Vuonna 2021 tuotetuista munista lattiamunia oli 47 %, virikehäkkimunia 42 %, luomumunia 8 % ja ulkomunia 3 %.

Kananmunantuotannossa kukkoja tarvitaan vain jalostuskäyttöön. Tuotantopolven kukkopojat lopetetaan kuoriutumisen ja sukupuolilajittelun jälkeen. Kukkopoikien kohtalo on puhuttanut viime vuosina Euroopassa. Saksa kielsi kukkopoikien lopettamisen vuodenvaihteessa ja Ranska seuraa perässä. Lopetuksen vaihtoehtoina on haudonnanaikainen sukupuolilajittelu, dual purpose -jalosteen käyttö tai kukkopoikien kasvattaminen lihaksi. Haudonnanaikaisen sukupuolilajittelun teknologia ei vielä tarjoa kustannustehokasta ratkaisua Suomen kokoiselle markkinalle. Yksi vaihtoehto on haudonnanaikaisesti sukupuolilajiteltujen untuvikkojen tuonti Suomeen, mutta se tarkoittaisi vanhempaispolvesta luopumista ja heikentäisi merkittävästi tautitilannettamme ja siten elintarviketurvallisuutta. Dual purpose -jalosteen ja kukkopoikien lihaksi kasvattamisen ongelma taas tulee huonommasta hyötysuhteesta, joka tarkoittaa kasvanutta ilmastokuormitusta. Suomessa seurataan tarkasti tarjolla olevan teknologian kehitystä ja punnitaan eri ratkaisuvaihtoehtoja. Toistaiseksi kukkopoikien lopetus on elintarviketurvallisin, edullisin ja ekologisesti kestävin ratkaisu.

Bioturvallisuus ja ruokaturvallisuus

Suomalaisilla siipikarjatiloilla bioturvallisuudesta on puhuttu jo pitkään. Kansallinen salmonellavalvontaohjelmamme on pitänyt huolen, että suomalaiset tuottajat tietävät eläintautien riskit. Tilakokojen kasvaessa eläintautiriski voi konkretisoituessaan aiheuttaa kestämättömiä kustannuksia. Salmonellavapaus on kaksiteräinen miekka: toisaalta se suojaa markkinoitamme tuonnilta, mutta kansanterveydellisistä syistä perustetun ohjelman riskinkantajiksi ovat jääneet tuottajat. Vakuutusyhtiöt osaltaan tarjoavat harteitaan avuksi, mutta koko vahinkoa nekään eivät korvaa.

Korkeatasoiset bioturvatoimet ovat osaltaan vaikuttaneet siipikarjamme hyvään terveystilanteeseen. Suomalaista siipikarjaa ei juurikaan ole tarvetta kuormittaa rokotuksilla tai antibioottihoidoilla. Hyvä terveystilanne tukee myös kannattavaa tuotantoa, sillä terve lintu pystyy käyttämään koko tuotantopotentiaaliaan.

Lintuinfluenssasta on muodostunut ympärivuotinen uhka. Hyvin herkästi leviävä virus voi olla luonnonlintukantajalleen oireeton, mutta tuotantolinnuille pelottavan tappava. Siipikarjatiheälle alueelle iskiessään se pystyisi tuhoamaan ja halvaannuttamaan merkittävän osan siipikarjatuotantoa. Tämä koettiin Ruotsissa viime vuonna, jolloin maassa menetettiin lintuinfluenssan vuoksi yli 2 miljoonaa lintua ja lähes 20 % maan kananmunantuotannosta.

Siipikarja kasvaa ja tuottaa viljalla

Suomessa broilerinlihaa tuotettiin vuonna 2021 lähes 139 miljoonaa kiloa ja kulutettiin noin 147 miljoonaa kiloa. Kananmunia tuotettiin yli 77 miljoonaa kiloa ja kulutettiin 67 miljoonaa kiloa. Tuottaakseen kilon lihaa syö broileri rehua noin 2,1 kiloa. Tuottaakseen kilon kananmunia syö kana rehua noin 2,1 kiloa. Ruokinnasta noin 80 % on kotoista viljaa ja palkokasveja.

Broilerinlihan ja kananmunien hinta on pitkään pystytty pitämään tasaisena parantamalla tuotannon tehokkuutta ja panostamalla lintujen terveyteen ja siten tuottavuuteen. Iso merkitys on ollut myös alhaisilla viljan hinnoilla, mutta peräkkäiset huonot satovuodet ja Ukrainan sota ovat tehneet tehtävänsä. Siilot alkavat olla tyhjiä ja hinnat sen mukaiset. Rehuviljojen hinnat ovat kaksinkertaistuneet vuodessa, eivätkä ennusteet lupaa helpotusta. Tulevaan satokauteen on ladattu paljon odotuksia. Tiloilla lasketaan ja mietitään oikeaa tuotantostrategiaa. Onko vilja järkevämpi myydä kuin syöttää linnuille? Mitä peltoon kannattaa kylvää vai olisiko hiilinielupelto kuitenkin se kannattavin vaihtoehto?

Suomen Siipikarjaliitto