Ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan helmikuussa 2022 Euroopan puolustusteollisuuden massatuotantokapasiteetti oli vaatimattomalla tasolla ja toimialan monenkeskinen koordinaatio vähäistä.

Euroopan maiden asevoimia oli supistettu kylmän sodan jälkeen keskittyen lähinnä rauhanturva- ja terrorismintorjuntatehtäviin laajamittaisen tavanomaisen sodankäynnin sijaan. Tämä johti pienentyneisiin puolustusbudjetteihin, vanhentuneisiin varusteisiin ja rajallisiin ammusvarastoihin.

Eurooppalaisten sotilasteknologia-alan yritysten tuotanto suuntautui mieluummin vientiin kuin kotimarkkinoille. Valtaosa Naton jäsenmaista ei saavuttanut liiton puolustusmenotavoitetta, joka on 2 prosenttia BKT:sta. Euroopan maat olivat, ja ovat edelleen, riippuvaisia ​​Yhdysvalloista kaikkein kehittyneimpien sotilaallisten kyvykkyyksien suhteen.

Ylösajo on käynnissä, mutta riittääkö se?

Venäjän aggressio Ukrainaa vastaan ​​paljasti heikkoudet Euroopan puolustusvalmiudessa. Ukrainan tukemiseen lähetettyjen ammusten ja aseiden määrän hiipuminen on osoittanut varastojen vähyyden ja matalan tuotantokapasiteetin. Vastauksena tilanteeseen useat Euroopan valtiot ovat lisänneet merkittävästi puolustusmenojaan ja asettaneet etusijalle kotimaisen ase- ja ampumatarviketuotannon. Esimerkiksi Puola käyttää vuonna 2025 BKT:staan 4,7 % puolustukseen.

Euroopalla on kuitenkin vahvuuksia tietyillä aloilla, kuten ilmailu, kyberpuolustus ja korkean teknologian sotilasjärjestelmät. Muun muassa Ranskassa, Saksassa, Isossa-Britanniassa, Italiassa ja Ruotsissa on vahvoja, perinteikkäitä puolustusteollisuuden valmistajia, ja Euroopassa toimii useita monikansallisia puolustusteknologian huippuyrityksiä. Tunnettuja eurooppalaisia toimijoita ovat esimerkiksi Airbus, BAE Systems, Thales, MBDA, Dassault, ThyssenKrupp, Rheinmetall, Leonardo S.p.a., Safran, Qinetiq, KNDS Deutschland, Rolls-Royce, Diehl, Kongsberg, SAAB, Nammo ja Patria.

Puolustusyritykset eri puolilla Eurooppaa ovat resurssiensa mukaisesti lisänneet ammusten ja aseiden tuotantoa vastatakseen sekä kansallisiin vaatimuksiin että Ukrainan tukemiseen.

Euroopan unioni on ryhtynyt aktiivisiin toimiin yhteisen puolustuskyvyn vahvistamiseksi. EU käynnisti jo vuonna 2021 Euroopan puolustusrahaston (EDF) rahoittamaan yhteisiä sotilaallisia tutkimus- ja kehityshankkeita. EDF:n budjetti ohjelmakaudelle 2021–2027 on n. kahdeksan miljardia euroa, josta 2/3 on kohdistettu kehittämishankkeisiin ja 1/3 tutkimushankkeisiin.

Vuonna 2024 EU:ssa otettiin käyttöön ampumatarvikkeiden tuotannon tukilaki (ASAP), joka nopeuttaa ampumatarvikkeiden tuotantoa erityisesti Ukrainan puolustukseen. ASAP-tuki ammuksia tekevälle ­teollisuudelle tuotannon laajentamiseen ja modernisointiin on kokonaisuudessaan 500 miljoonaa euroa EU:n budjetista. Lisäksi jäsenmaat saavat käyttää koheesiorahoja ja elvytysvälineen varoja ammustuotannon kasvattamiseen. Suomalaiselle puolustusteollisuudelle ASAP-tukea on myönnetty 32,5 miljoonaa euroa.

European Sky Shield Initiative -yhteistyöaloite tähtää ilmapuolustuksen tehostamiseen koko mantereella. Tavoitteena on rakentaa integroitu eurooppalainen maasta-ilmaan-torjuntajärjestelmä, joka sisältää ballististen ohjusten torjuntakyvyn. Mukana on 21 valtiota, mm. Suomi.

Valtioiden protektionistinen politiikka kuitenkin usein hankaloittaa ylikansallista yhteistyötä puolustusteollisuudessa. Kansalliset edut asettavat usein kotimaiset yritykset etusijalle eurooppalaisten yhteishankkeiden sijaan. Tällaisten esteiden poistaminen on EU:n puolustuspolitiikan keskeinen haaste.

Donald Trumpin palaaminen Yhdysvaltain presidentiksi on lisännyt eurooppalaisia ​​huolia Yhdysvaltojen turvatakuista. "America First" -asenteestaan ​​ja Nato-sitoumusten kyseenalaistamisesta tunnettu presidentti on jo ennen virkaanastumistaan saanut Euroopan vauhdittamaan omia puolustusinvestointejaan ja tavoittelemaan strategista autonomiaa.