Tekniikan alojen osaajapula on suuri haaste Suomelle nyt ja tulevaisuudessa. Yritysten ja kansantaloutemme tulevaisuus riippuvat siitä, kuinka hyvin nuoret innostuvat tekniikan alojen opinnoista, niin ammatillisesta koulutuksesta kuin korkea-asteesta.

Puuteollisuus ry:n toiminnanjohtaja Janne Liias korostaa, että innostuksen luominen on aloitettava jo peruskoulussa, koska oppilaat tekevät sen jälkeen jatko-opintovalintojaan.

- Teknisen opetuksen kehittämiseksi peruskoulussa vaaditaan systeemitason ratkaisuja, jollainen TTT-oppiaineen perustaminen on. Teknisen perusosaamisen kehittämisestä vastaa erityisesti tekninen työ, joka liittyy liki kaikkiin tekniikan aloihin, kuten metalli-, puu-, kone- ja sähkötekniikka, automaatio, robotiikka, tietokoneavusteiset työstö- ja valmistusmenetelmät, tekninen suunnittelu jne. Lukiossa TTT:tä tarvitaan, koska iso osa lukiolaisista suuntautuu, tai heidän olisi toivottavaa suuntautua teknisille aloille. Nyt kahdeksan ja -yhdeksäsluokkalaisilla sekä lukiolaisilla on kuitenkin pahimmillaan viiden vuoden tauko tekniikan opiskelusta.

Liias toteaa, että tekninen työ on vuodesta 1998 lähtien ollut osa käsityöoppiainetta yhdessä tekstiilityön kanssa.

- Nykyisen, vuodelta 2016 olevan opetussuunnitelman myötä ne ovat aiempaa kiinteämmin sidoksissa toisiinsa. Tällä monimateriaaliseksi käsityöksi kutsutulla ratkaisulla ei ole tutkimukseen perustuvaa tarvetta. Tämä on epäonnistunut ratkaisu, sillä se ei tutkitusti motivoi oppilaita. Iso ongelma on myös teknisen työn opettajankoulutuksen lakkauttaminen, minkä takia Suomi on käytännössä luopumassa tekniikan opetuksesta peruskoulussa.

Liias sanoo, että teknisen työn pohjalle on luotava itsenäinen tekninen työ ja teknologia (TTT)-oppiaine.

- Tarveperusteista yhteistyötä kannattaa toki jatkossakin tehdä myös tekstiilityön kanssa. TTT:n on oltava kaikille yhteinen oppiaine. Vaihtoehtoisuus tekstiilityön kanssa johtaisi tasa-arvo-ongelmaan: perinteisten rooliodotusten takia moni tyttö voisi jättää valitsematta teknologista sivistystä kehittävän TTT:n, vaikka tekniikan aloilla tarvitaan myös naisten osaamista. TTT:n avulla voidaan myös ehkäistä niiden oppilaiden syrjäytymistä, joiden vahvuudet ovat erityisesti käytännön opiskelussa. Keskeistä on myös käynnistää TTT-opettajankoulutus, joka sisältää teknisen työn sisältöjen lisäksi perusosaamisen luonnontieteistä ja ns. insinööritaidoista, Liias toteaa ja jatkaa:

- Teknisessä työssä voidaan nostaa esiin tekniikan ja luma-aineiden linkkejä, mm. matematiikka, ympäristöoppi, luonnontieteet ja teknologia-tämä on osa TTT:n ideaa. Esimerkiksi CNC-tekniikassa sovelletaan isoa osaa geometrian sisällöistä; metallitekniikassa voidaan nostaa esiin hitsaustapahtuman kemialliset reaktiot; poran, sorvin tms. kierrosnopeuden valinta liittyy ympyrän geometriaan, jne. Luma-aineiden sisältöjen soveltaminen tekniikassa voi lisätä motivaatiota myös luma-aineiden opiskeluun, kun oppilas huomaa, että teoria-aineista on hyötyä käytännössäkin.

- TTT-oppiaineen perustaminen ei vaadi välttämättä lisätunteja perusopetukseen: tarvittavia lisätunteja on mahdollista osoittaa esimerkiksi valinnaisaineresurssista tai siirtämällä alakoulusta edellisessä tuntijakouudistuksessa siirtyneet tunnit takaisin yläkouluun. TTT:n perustaminen on siis kustannustehokas ratkaisu, jolla voidaan vaikuttaa useisiin ongelmiin. TTT:n sisältöjä ei voida opettaa muiden oppiaineiden yhteydessä, mikä erottaa TTT-esityksen monista muista koulutusjärjestelmään ehdotetuista oppiaineista, Janne Liias selvittää.

TTT-ohjausryhmän puolesta:
Janne Liias, toiminnanjohtaja, Puuteollisuus ry

TTT-ohjausryhmä kokoaa yhteen mm. työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen edustajat, yliopistovaikuttajat sekä teknisen työn asiantuntijat.