Tulevaisuuden maatalousyrittäjän toimintamalli eroaa nykyisestä voimakkaasti ja se perustuu tuotannon ohella myös tuotannosta syntyvään dataan, sen hallintaan ja datan tuottamaan arvonlisään. Arvonlisän jakautuminen reilusti kaikkien elintarvikeketjun toimijoiden välillä on yksi suurimmista haasteista toimialalla. Maatalousyritysten rooli elintarvikeketjun datalähteenä on jo nyt merkittävä.

Tuotannosta kertyvä data ja sen parempi hyödyntäminen edistävät hiilineutraalisuuteen liittyviä yhteiskunnallisia ratkaisuja. Maatalousyritysten dataosuuskunta on tulevaisuuden ratkaisu alkutuotannosta saatavan datan hallintaan ja jatkojalostamiseen.

Maatilayrittäjät voivat hyödyntää dataa monella eri tavalla

Laajalla linssillä tarkasteltuna datalla voidaan seurata ilmastovaikutuksia, vaikutuksia maaperään sekä luonnon monimuotoisuuteen liittyviä asioita. Samalla data auttaa toimialan resilienssin kasvattamisessa, jolloin toimintakentässä tapahtuviin muutoksiin pystytään reagoimaan kerätyn tiedon pohjalta. Kerättyä dataa hyödynnetään laaja-alaisesti myös tutkimuksessa.

Maatilayrittäjän arjessa dataa voidaan hyödyntää yrityksen sisäisten asioiden arvioinnissa ja seurannassa, kuten vaikkapa maatilan kannattavuuteen liittyen. Kun kerättyä dataa osataan lukea ja käyttää, saadaan luotua tarkka tilannekuva.

Tuottajaverkostosta tärkeä osa kerätyn datan hyödynnettävyyttä

– Lisäarvoa maatilayrityksille datasta ja sen hallinnasta -hankkeen alkuvaiheessa meillä oli viisi viljelijä- tai tuottajaverkostoa, joissa alettiin keskustelemaan datan tuottamasta lisäarvosta, kuinka sitä voitaisiin hyödyntää tässä kyseisessä verkostossa. Liiketoimintakanvas-työskentelyyn perustuvassa keskustelussa päädyttiin tyypillisesti pohdintaan, että mitä dataa tarjotaan tuottajaverkoston omille jäsenille ja mitä tarjotaan verkoston ulkopuolisille kumppaneille, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Terhi Latvala kertoo.

Latvala mainitsee, että dataosuuskunta on yksi hankkeen esille nostamista teemoista, jossa viitataan kansallisen tason toimijaan.

– Dataosuuskunta pohtisi tuottajien ja viljelijäverkostojen puolesta isompia asioita, kuten data-avaruuteen liittymistä ja mitä datasopimukset koskevat, mitä sopimuksia olisi tehtävä ja miten datan käyttöä luvitetaan. Tällä hetkellä hankkeen puitteissa ollaan kirjoittamassa saatujen tulosten perusteella opasta dataosuuskunnan perustamisesta sekä sen hyödyistä. Opas on saatavilla loppuvuodesta 2024. Opas vastaa dataosuuskuntaan ja sen perustamiseen liittyviin kysymyksiin.

Kerättävä data on myyntituote

Data ei ole Latvalan mukaan muusta toiminnasta erillinen asia, vaan se on myyntituote kuten muutkin tuottajaorganisaation myymät tuotteet.

– On mietittävä kenelle dataa kerätään, miten sitä organisoidaan ja myydään. Data on myyntituotteena arvokas, koska sama data voidaan myydä moneen kertaan.

Latvala pohtii, että kerättävälle datalle voisi olla käyttöä mm. jalostavassa teollisuudessa.

– Mitä enemmän maataloudessa aletaan puhumaan uudistavasta viljelystä tai eläinten hyvinvoinnista, panosten säästämisestä tai tuottajien yhteiskilpailutuksista, sitä enemmän tapoja löytyy myös kerätyn datan hyödyntämiseen.

Latvalan mukaan tuottajaorganisaatiot voisivat olla datan keruun yksi viljelijätasoinen pääkohderyhmä.

– Meidän pääsanoma on tuottajille, että data on arvokasta, eikä sitä kannata luovuttaa liian halvalla. Kannattaakin miettiä, miten datasta saadaan lisähintaa. Datan arvoa ja sen hinnoittelua olisi hyvä pohtia sisäisesti viljelijäverkoston kanssa.

Parempaa kannattavuutta datan avulla

– Olisi tärkeää että maatalouskoneiden valmistajapuolen järjestelmät olisivat tiedonkeruun ja käytettävyyden osalta keskenään yhteensopivia. Olisi pystyttävä yhdistämään vaikkapa robottilypsy- ja ruokintatietoa maitotiloilla, etteivät ne olisi erillisiä systeemejä. Tarvitaan palveluntarjoajia, jotka tekevät näitä asioita tilojen puolesta. Tuottajaorganisaatioiden ja osuuskuntien olisi mietittävä, mikä osa tiedoista on sellaista, mistä joku toinen voisi hyötyä.

Latvala mainitsee, että joillakin tiloilla dataa hyödynnetään jo varsin paljon, esim. tarkennetun lannoituksen osalta.

– Se riippuu hyvin paljon tilan käytössä olevasta konekannasta, kuinka paljon siellä kerättävää dataa pystytään hyödyntämään ja analysoimaan.

Maatilojen datataloudesta tulee Latvalan mukaan arkipäivää arviolta 10 vuoden kuluessa. Tämä vaatii kuitenkin nykyisten ja tulevien maatilayrittäjien koulutusta datan keräämiseen ja hyödyntämiseen.

– Viljelijöillä on iso osaamishaitari datan käytön suhteen. Osalla tiloista dataa käytetään jo monipuolisesti liiketoiminnan tehostamisessa, mutta suurimmalle osalle datan käyttö on vierasta. Maatiloilla syntyvästä datasta olisi suurta hyötyä, kun sitä käsitellään ja yhdistellään muuhun tietoon. Viljelijät kuitenkin kokevat, että siihen ei ole osaamista ja sen katsotaan vievän liikaa aikaa, Jussi Ylinen Seinäjoen ammattikorkeakoulusta kertoo.

Ylisen mukaan viljelijät tarvitsevat koulutusta datan hyödyntämiseen. Eivätkä pelkästään nykyiset viljelijät, vaan koulutusta pitää tapahtua jo oppilaitoksissa, missä seuraavan sukupolven viljelijöitä muovataan.

– He tulevat ihan varmasti tarvitsemaan dataosaamista työuransa aikana.

Lisäarvoa maatilayrityksille datasta ja sen hallinnasta -hankkeen (Dataosuuskunnan merkitys ja konseptin luominen yhteistyössä maatilayritysten kanssa) tulokset ovat skaalattavissa kaikille tuotantosuunnille ja alkutuotannon prosesseihin. Dataosuuskunta -hanke vahvistaa alkutuotannon taloudellista asemaa ja jatkuvuutta entistä haastavammassa toimintaympäristössä.