Luonnonvarakeskuksen (Luke) reilu kolmivuotinen hanke "Mailasista monipuolisuutta nautakarjatilojen nurmirehuvalikoimaan" käynnistyi vuoden 2024 alussa. Hanke pääsi ensimmäisen vuoden aikana jo hyvään vauhtiin, jolloin on mm. perustettu mailasten kenttäkokeet Luken Ruukin ja Jokioisten toimipisteisiin ja aloitettu mailasten säilöntään liittyviä pilotointeja.

– Kenttäkokeeseen on perustettu mailasten, apiloiden ja nurmiheinien koeruutuja tarkoituksena vertailla näiden sadontuottokykyä ja koostumusta. Lisäksi olemme tehneet koerehuja tulevaa lihanaudoilla tehtävää ruokintakoetta varten, tutkija Katariina Manni Lukesta kertoo.

Hankkeeseen kuuluu myös mailasten säilöntään liittyvä työpaketti, johon liittyviä toimenpiteitä on jo aloitettu.

– Tavoitteena on tuottaa tietoa keinoista, jotka edistävät mailaspitoisen rehun hyvää säilönnällistä laatua ja joiden avulla pienennetään epäonnistuneen säilönnän riskiä ja siitä aiheutuvia tappioita. Työpaketissa luodaan suositukset mailasia sisältävän rehun pH-arvoksi ja kehitetään menetelmää pH:n mittaamiseksi rehukuormasta tilaolosuhteissa. Tähän liittyen on tehty ensimmäisiä pilotointeja lähinnä laboratoriomittakaavassa, Manni toteaa.

Typpiomavarainen mailanen

Nurmipalkokasvit, joihin mailaset ja puna-apilat kuuluvat, ovat typpiomavaraisia kasveja. Ne pystyvät juurinystyröidensä avulla tuottamaan tarvitsemansa typen. Siten mailasen viljelyllä voidaan pienentää riippuvuutta tilan ulkopuolisista ostolannoitteista, jolloin myös tuotantokustannukset pienenevät.

Mailasten käytön edistämisen taustalla on myös huoltovarmuuden turvaaminen. Typpilannoitteiden käytön vähentäminen pienentää riippuvuutta kemiallisesti tuotetusta lannoitetypestä. Tällä on merkitystä erityisesti tilanteessa, jos typpilannoitteiden saatavuudessa tulee ongelmia. Saatavuusongelmia saattaa aiheuttaa se, että typpilannoitteiden valmistuksessa käytettävä ammoniakki on täysin tuonnin varassa.

Mailasista apua kustannushaasteisiin

Manni kertoo, että mailaset ovat puna-apilan tapaan nurmipalkokasveja. Mailaset ovat maailmalla paljon käytetty rehukasvi, mutta Suomen oloissa niiden viljely on vielä melko vähäistä. Meillä nurmipalkokasvien valtakasvi on puna-apila.

Lisääntynyt kiinnostus mailasia kohtaan tulee Mannin mukaan osin siitä, että tuotantokustannukset suhteessa tuotettuihin lopputuotteisiin ovat nousseet merkittävästi viime vuosina ja siksi kustannuksia pitää pyrkiä pienentämään. Lannoitekustannukset ovat yksi merkittävä kustannuserä kasvinviljelyssä, niin myös rehuntuotannossa.

– Samoin kuin puna-apilan, myös mailasten viljelyllä on mahdollista vähentää teollisten ostolannoitteiden käyttöä ja pienentää lannoitekustannusta, Manni toteaa.

Mailasen viljelyllä on myös muita positiivisia vaikutuksia. Näihin lukeutuu mailasen juuristo, joka muokkaa maata parantaen maan kasvukuntoa. Tämä on hyödyllistä viljelykasvien sadontuoton, ravinteiden hyväksikäytön sekä maaperän vesitalouden kannalta.

– Mailaset ovat kukkivia kasveja, joten myös pölyttäjät hyötyvät, Manni mainitsee.

Kustannusten hallinnan lisäksi viljeltävien kasvien monipuolisuus tuo resilienssiä ulkopuolelta tuleviin äkillisiin muutoksiin, olipa sitten kyseessä hintoihin, ilmastonmuutokseen tai sääolosuhteisiin liittyvät asiat.

– Mailaset ovat hyvin kuivuutta kestäviä kasveja, joten kuivanakin kasvukautena niistä saatetaan saada kohtuullisen hyviä satoja.

Mailasista vielä vähän kotimaista tutkimustietoa

– Mailasia on tutkittu Suomen olosuhteissa vielä melko vähän ja siksi tutkimustietoa tarvitaan lisää. Tietoa tarvitaan eri mailaslajien ja -lajikkeiden viljelystä, niiden talvenkestävyydestä, ruokinnallisesta arvosta, kuin rehun säilöntävarmuudestakin. Hankkeessa tarkastellaan myös mailasten viljelyn ja rehukäytön ympäristövaikutuksia sekä kannattavuutta, Manni toteaa.

Ensimmäinen sato perustetuista koeruuduista saadaan ensi kesänä. Hankkeen aikana saadaan sadot kahdelta kasvukaudelta.

– Pyrimme löytämään mahdollisimman satoisat ja hyvän rehuarvon omaavat mailaset, joilla on hyvä talvenkestävyys.

Tulokset tulevat kaikkien saataville

– Vaikka pyrimme tuottamaan tietoa jo hankkeen aikana, varsinaiset tulokset painottuvat hankkeen loppupuolelle. Kenttäkokeiden osalta saamme tietoa mailasten talvenkestävyydestä ja satotuloksista jo ensi kasvukaudelta. Hankkeen loppupuolella teemme mailasten rehukäyttöön liittyvän ruokintakokeen kasvavilla lihanaudoilla. Tulosten pohjalta lasketaan kannattavuutta ja ympäristövaikutuksia, Manni kertoo.

Hankkeen tuloksista kirjoitetaan ammattilehtiartikkeleita ja hankkeen kaikki tuotokset kootaan yhteen raporttiin. Raportti julkaistaan verkossa ja se tulee avoimesti kaikkien saataville. Hankkeeseen liittyy myös avoimia teematapahtumia, kuten webinaareja ja pellonpiennarpäiviä.

Hanketta rahoittavat MAKERA, Nautasuomi, HKFoods Finland, Snellman, Eastman ja Naturcom.

www.luke.fi/fi/projektit/manu