Perinteisen karjatalouden niitto- ja laidunnuskäytäntöjen muovaamat elinympäristöt ovat erittäin lajirikkaita alueita ja monien uhanalaisten lajien koti. Luontoarvoiltaan merkittävimpiä näistä alueista ovat perinnebiotoopit eli erilaiset kedot, niityt, hakamaat, metsälaitumet ja nummet. Lauantaina 14. kesäkuuta vietettiin järjestyksessään neljättä valtakunnallista luonnonlaidunpäivää. Päivä juhlistaa perinneympäristöjä ja luonnonlaitumia sekä niiden säilymisestä huolehtivia nautoja, lampaita ja muita laiduntajia.

Perinneympäristöt ja muut peltomaan ulkopuoliset luonnonlaitumet vaativat säilyäkseen jatkuvaa hoitoa, ja laidunnus on niille elintärkeää. Perinneympäristöjä hoidetaan pääsääntöisesti yksityisillä mailla. Laitumia on myös suojelualueilla, jotka voivat olla joko yksityisten tai valtion omistamia. Helmi-elinympäristöohjelman tavoitteena on nostaa hoidettujen perinneympäristöjen ala 52 000 hehtaariin, jotta hoito olisi lajien ja luontotyyppien kannalta kestävällä tasolla.

– Luonnonlaitumista ja perinnebiotoopeista huolehtivat maataloustuottajat tekevät arvokasta käytännön luontotyötä ja kuluttaja voi tukea tätä valinnoillaan. Yksi tapa on valita luonnonlaidunliha, sanoo MTK:n asiantuntija, juristi Anna-Rosa Asikainen.

Pidetään maaseutu ja maatalous elinvoimaisena

Luonnonlaidunten ja muiden arvokkaiden maatalousympäristöjen hoito on mahdollista vain, jos koko maaseutu ja maatalous pysyvät elinvoimaisina.

– Emme voi poimia maataloudesta vain rusinoita pullasta, vaan tarvitsemme toimivan kokonaisuuden, jossa kaikki osat tukevat toisiaan. Perinnebiotooppien hoidon jatkuminen edellyttää vahvaa taloudellista perustaa ja riittäviä kannusteita, jotta viljelijöillä on todelliset edellytykset jatkaa työtään luonnon monimuotoisuuden ja maisemien hyväksi, Asikainen jatkaa.

– Valtion suojelualueilla tapahtuvassa laidunnuksessa karjanomistajien panos on todella tärkeä, jotta perinneympäristöt saadaan pidettyä monimuotoisina. Tällaisia perinneympäristökohteita on esimerkiksi monissa kansallispuistoissa ja muilla suojelualueilla, summaa palveluomistaja Katja Raatikainen Metsähallituksen Luontopalveluista.

Niityt ja laitumet hallitsivat ennen maaseutumaisemaa, mutta laidunnus vähentyi 1900-luvulla huomattavasti maatalouden menetelmien muuttuessa. Nykyisin Suomen perinneympäristöt ovat kaikki luontotyyppeinä uhanalaisia, valtaosin erittäin uhanalaisia, ja niillä elää neljäsosa maamme uhanalaisista lajeista. Esimerkiksi monien kukkakasvien sekä pölyttäjinäkin tärkeiden mesipistiäisten ja päiväperhosten monimuotoisuus keskittyy juuri perinneympäristöihin.

– Meidän ei pidä tuudittautua siihen, että luontokato tapahtuu jossakin kaukana maailmalla, vaan meidän omassa lähiympäristössämme. Ahomansikoiden, kissankellojen ja monien muiden tuttujen lajien säilyminen vaatii aktiivisia toimia. Päättäjillä on tässä suuri vastuu, mutta myös omilla toimilla voi vaikuttaa, vaikkapa vaalimalla pihaniittyä tai ostamalla luonnonlaidunlihaa suoraan tuottajalta, toivottavasti myöhemmin myös ruokakaupan hyllyltä, sanoo WWF:n suojeluasiantuntija Eeva-Liisa Korpela.

Suositaan kotimaista luonnonlaidunlihaa

Tänä keväänä naudanlihapula on yllättänyt kuluttajat. Tämä on seurausta maataloustuotannon vakavasta kannattavuuskriisistä.
– Kuluttajat voivat äänestää luontoarvojen säilymisen puolesta ostamalla naudan ja lampaan luonnonlaidunlihaa suoraan tuottajilta sekä kysymällä lähikaupoilta ja ravintoloilta, milloin heidän valikoimiinsa tulee kotimaista luonnonlaidunlihaa, sanoo Luonnonlaidunlihan tuottajat ry:n puheenjohtaja ja Kosken kartanon luomutilan isäntä Fredrik von Limburg Stirum.

Lähde MTK