Suomalaisen maatalouden uusiutuminen edellyttää sujuvia omistajanvaihdoksia, mutta nykyiset tukitoimet painottuvat pitkälti prosessin yksittäisiin vaiheisiin. Tuoreen selvityksen mukaan omistajanvaihdospolitiikkaa tulisi tarkastella kokonaisuutena siten, että alalle tulon lisäksi huomioidaan myös omaisuuden siirtyminen sekä hallittu luopuminen.

– Suomalaisen maatalouden pitää uudistua viljelijäväestön ikääntyessä ja tilarakenteen muuttuessa. Se edellyttää, että omistajanvaihdokset tapahtuvat sujuvasti ja tuotantoresurssit siirtyvät uusille yrittäjille. Politiikkatoimien vaikuttavuus jää kuitenkin usein rajalliseksi, koska ne eivät riittävästi huomioi omistajanvaihdoksen kaikkia kolmea vaihetta, summaa PTT:n vanhempi maatalousekonomisti Päivi Kujala.

Omistajanvaihdoksia tarkasteltava kokonaisuutena

Maatalousyrittäjien keski-iän nousu ja vähäinen uusien yrittäjien alalle tulo herättävät Suomessa huolta alan jatkuvuudesta, ja ongelma on yhteinen koko Euroopassa. Selvityksessä korostetaan, että maatalouden uusiutumista rajoittavat erityisesti korkeat investointi- ja rahoitustarpeet, maatalousmaan heikko saatavuus, toimialan kannattavuusvaikeudet sekä luopumisvaiheen vähäiset taloudelliset kannustimet.

Uusiutuminen ei ole vain alalle tulon kysymys. Sukupolvenvaihdos tai muu omistajanvaihdos on pitkä prosessi, johon kuuluvat alalle tulo, maataloudesta luopuminen sekä tuotantoresurssien siirtyminen uudelle yrittäjälle.

Selvityksen perusteella EU:n yhteisen maatalouspolitiikan toimenpiteitä on tarpeen täydentää kansallisilla rahoitus-, verotus-, neuvonta- ja aluekehittämistoimilla. Erityisen tärkeää on vahvistaa rahoituksen saatavuutta, kehittää joustavia omistajanvaihdos- ja yritysmalleja sekä lisätä politiikan ennakoitavuutta.

Omistajanvaihdosten onnistuminen riippuu myös siitä, kuinka tehokkaasti tuotantoresurssit siirtyvät aktiiviseen käyttöön uusille yrittäjille.

Tilakoon kasvu korostaa yksittäisen omistajanvaihdoksen merkitystä

Maatalousyrittäjien määrä on vähentynyt Suomessa tasaisesti 2000-luvun alusta lähtien, ja lasku on ollut erityisen voimakasta nuoremmissa ikäryhmissä. Samanaikaisesti vanhempien maatalousyrittäjien, erityisesti yli 65-vuotiaiden, määrä on lähes kaksinkertaistunut.

Toisaalta nuorten viljelijöiden hallinnassa olevat maatilat ovat keskimääräistä suurempia sekä aktiivisempia investoimaan, ja nuorten viljelijöiden osuus keskeisistä tuotantoresursseista on säilynyt vakaana.

Omistajanvaihdosten merkitys kasvaa

Jos maatalouden rakennemuutos jatkuu nykyisellä tahdilla, noin puolet nykyisistä maatiloista jatkaa tuotantoa vielä vuonna 2050. Yksittäisten omistajanvaihdosten merkitys kasvaa, sillä yhä suurempi osa tuotantoresursseista keskittyy harvemmille ja suuremmille maatiloille.

Maatalouden uusiutumisen kannalta ratkaisevaa ei ole ainoastaan omistajanvaihdosten määrä, vaan myös se, millaisille tiloille ja millaisille yrittäjille resurssit siirtyvät.

Nuorten viljelijöiden ja muiden uusien toimijoiden houkutteleminen maaseudulle edellyttää laajempaa aluekehittämisen näkökulmaa. Omistajanvaihdosten onnistumiseen vaikuttavat muun muassa maaseudun elinvoima, palvelujen saatavuus sekä alueiden houkuttelevuus asumisen, työnteon ja yrittäjyyden ympäristönä.

Selvityksen ovat laatineet Pellervon taloustutkimus (PTT), Luonnonvarakeskus (Luke) ja Reinu Econ.