Mente Palvelut viettää 30-vuotisjuhlavuottaan 

Facebook
25.09.2020 | Sosiaali- ja kuntatalous
Mente Palvelut, eli Päijät-Hämeen sosiaalipsykiatrinen säätiö tuottaa mielenterveys- ja päihdepalveluita Päijät-Hämeen alueella Lahdessa ja Heinolassa. Menten palveluihin kuuluvat tällä hetkellä asumis- ja kuntoutuspalvelut. Kuntoutuspalveluihin kuuluu kuntouttava työtoiminta sekä Lahdessa toteutettava terveydenhuoltolain mukainen ryhmätoiminta. Heinolan kaupungille Mente tuottaa sosiaalisen kuntoutuksen ryhmätoimintaa ja kuntoutusohjausta. Menten asumispalveluita ovat tuettu asuminen, palveluasuminen ja tehostettu palveluasuminen. Menten palveluita käyttää ja hyödyntää vuosittain 700–1000 asiakasta. Mente Palvelut on voittoa tavoittelematon Yhteiskunnallinen yritys.– Mente Palvelut on tuottanut elämän- ja arjenhallinnan palveluita mielenterveys- ja päihdekuntoutujille Päijät-Hämeessä jo 30 vuoden ajan. Mente perustettiin alun perin yhdistyksenä vuonna 1990, jolloin toiminnan tarkoituksena oli palvella psykiatrisen hoitojärjestelmän rakennemuutosta. Muutoksen tarkoituksena oli kehittää psykiatrisen sairaalahoidon sijasta avohoitoa ja psyykkisesti sairaiden sosiaalipalveluita, Mente Palveluiden toiminnanjohtaja Maria Korhonen kertoo.Tässä vaiheessa Mente halusi aloittaa palveluiden tuotannon sekä osallistua ja toimia edelläkävijänä mielenterveystyön kehittämisessä. Korhonen mainitsee, että tähän liittyi olennaisesti myös mielenterveyslain uudistus, joka tuli voimaan vuonna 1990.– Yhdistys halusi olla vahvasti mukana kehittämässä myös asuntopolitiikkaa, siten että sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaille turvattiin ensin asunto ja sitten järjestettiin asuntoon tarvittavat palvelut.Tällä samalla tiellä Mente Palvelut haluaa edelleen edistää mielenterveyshäiriöistä kärsivien ihmisten toipumista sekä sosiaalista hyvinvointia ja osallisuutta. Asuntopoliittisen näkökulman sijaan toiminnan ja palveluiden painopisteiksi on 30 vuoden aikana muodostuneet asiakkaiden toimijuuden ja osallisuuden lisääminen sekä toipumisorientaatioviitekehykseen perustuva vallan rakenteiden kriittinen tarkastelu.Toipumisorientaatio vaihtoehtona kuntoutusorientaatiolle– Toipumisorientaatio on vahva ja vaikuttava vaihtoehto perinteiselle kuntoutusorientaatiolle.Toipumisorientaatiossa asiakas on keskiössä, ollen vahvasti mukana omien asioidensa hoidossa. Henkilöstö, eli ammattilainen, toimii asiakkaan tasavertaisena kumppanina, tämän rinnalla.Kun vallan rakenteita lähdettiin tarkastelemaan kriittisesti, tämä tarkoitti muutoksia meidän omissa palveluissammekin. Sitä kautta kehitystyö tällä saralla jatkuu vielä edelleenkin. Palveluissamme korostuu tasavertaiseen asiakaspalveluun perustuvat työote, jossa painopisteenä on asiakkaan koherenssin tukeminen.Korhonen kertoo, että Mente Palveluiden työotetta arvioidaan asiakkaiden ja ammattilaisten kesken. Toiminnan kehittämisessä hyödynnetään aina tarvittaessa kokemusasiantuntijoita, unohtamatta aktiivisia asiakkaita.– Tunnemme hyvin asiakkaamme ja heidän tarpeensa, josta meillä on 30 vuoden kokemus ja asiantuntijuus. Meillä on vahva näkemys ja toivomus siitä, että myös asiakkaan omaiset ovat mukana yhteistyössä asiakkaan toipumisen polulla, etteivät omaiset jäisi yksin. Tämän osalta kehittämistyö on vasta kunnolla alkamassa. Haluamme vahvistaa asiakkaan identiteettityötä ja lisätä toivoa sekä auttaa asiakasta oman tarinansa käsittelemisessä ja uuden mielekkään elämän sisällön löytämisessä. -Toistan usein, että Jokainen voi elää subjektiivisesti mielekästä elämää, sairauksista ja henkilökohtaisista traumoista huolimatta.Järjestöjen roolin ja asiantuntijuuden tunnustaminen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuotannossaMaria Korhonen siteeraa STM:n tilastojen perusteella, että Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaista vähän vajaa 10 % käyttää eri palveluita paljon ja usein. Näiden paljon palveluita käyttävien asiakkaiden sote-palveluiden kulut ovat arviolta 80 % kaikista sote-kustannuksista.– Siteeraan Anne Määttää, joka on palvelujärjestelmäkehityksen erityisasiantuntija. Hän on jäsentänyt asian näin: “Yhteisasiakkaiden tuen tarpeet paikantuvat eri hallinnon aloille ja eri toimijatahoille. Nämä asiakkuudet ovat usein peräkkäisiä tai yhtäaikaisia. Asiakkaat ovat usein eri toimijatahojen yhteisiä asiakkaita ja asiakkaat tarvitsevat laaja-alaisesti yhteensovitettuja palveluita. Tällaisia asiakkaita ovat mielenterveys- ja päihdeasiakkaat, pitkäaikaistyöttömät ja osatyökykyiset henkilöt, lastensuojeluasiakkaat sekä NEET-nuoret”.Koska järjestöillä on usein asiantuntemus ja kokemus sekä palvelutuotannosta että hyvinvointia edistävästä kansalaistoiminnasta, ne pystyvät ketterästi vastaamaan edellä mainittujen yhteisasiakkaiden tarpeisiin ja luomaan yhteensovitettuja palveluita.– Järjestöt toimivat jatkuvasti erityistä tukea tarvitsevien ihmisten parissa ja näin ollen järjestöjen näkemystä ihmisten tarpeiden ja palvelujen sisällöllisestä yhteensopivuudesta pitäisi kuunnella. Jos palvelut järjestetään pelkästään talouden ehdoilla, voi palveluista tulla liian tiukkaan muotoiltuja eikä silloin saada sitä asiakas- ja kustannusvaikuttavuutta, mitä tilaaja on lähtenyt hakemaan. Tässä voi jopa tapahtua niin, että tiukkaan määritelty palvelu kääntyy itseään vastaan, kun asiakas ei täytäkään palvelun kriteerejä.Korhonen mainitsee, että järjestöpohjaiset palveluntuottajat näkyvät yleensä kuntien tai kuntayhtymien palvelukartoilla karttojen laidoilla ikään kuin erillisinä yhteistyökumppaneina niiden järjestötaustan vuoksi. Kuitenkin käytännössä palvelutuotantoa tekevät järjestöt ja säätiöt ovat palveluiden sisäringissä. Mielenterveys- ja päihdepalvelut ovat sosiaali- ja terveystyön erityispalveluita. Järjestöt, jotka samalla tuottavat myös palveluita, ovat erityispalveluiden asiantuntijuuden lisäksi sote-palveluita tukevan kansalaistoiminnan eli niin kutsuttujen yhteisöasiakkaiden voimaannuttajia ja hyvinvoinnin tukijoita. Järjestöjen toiminnan vaikuttavuus on kiistatonta ja sitä on viime vuosina myös pystytty osoittamaan entistä paremmin myös talouden, ei vain subjektiivisen hyvinvoinnin näkökulmasta.– Jos katsotaan kuinka paljon järjestö- ja säätiökenttä oikeasti tuottaa palveluita, niin käytännössä palveluntuottajajärjestöjen liikevaihto oli vuonna 2018, vähän vaihtelevasti 1-2 miljardin välillä. Suomessa oli samana vuonna 1029 palveluntuottajajärjestöä, ja työllistimme 37 000 työntekijää, eli olemme merkittävä työllistäjä omilla alueillamme Suomessa. Henkilöstöpolitiikkamme on myös vastuullista ja kestävää, kun meidän ei tarvitse tuottaa voittoa sijoittajille.Suomen sosiaali- ja terveysjärjestöissä on Korhosen mukaan vuonna 2018 noin 1,3 miljoonaa jäsentä ja 0,5 miljoonaa vapaaehtoista. Kaiken kaikkiaan järjestöt työllistivät n. 50 000 ammattilaista. Lisäksi järjestöissä toimii 260 000 vertaistukijaa. Lähtökohtaisesti voidaan kuitenkin kysyä, ovatko päättäjät ja Suomen hallitus täysin tietoisia järjestöjen palvelutuotannon osuudesta? Tästä hyvänä esimerkkinä oli se, että Suomen hallitus unohti järjestöt ja palveluntuottajat korona-tukipakettien suunnittelussa. Järjestöt ja säätiöt eivät voineet hakea tukea Business Finlandilta ja Valtionkonttorin toimialariippumattoman tuen kriteerit laadittiin niin korkeiksi, että moni palveluntuottajajärjestö jäi ilman mitään tukea painimaan ennakoimattomien korona-kustannusten kanssa.Järjestöjen ei voida olettaa toimivan markkinalähtöisesti– Palveluntuottaja-järjestöjen kohdalla ei voida olettaa, että toimisimme vain markkinalähtöisesti. Joudumme kyllä toimimaan markkinoiden ehdoilla ja olemme vahvasti mukana tuotannossa jatkossakin. Lähtökohtaisesti sote-lainsäädäntökin lähtee siitä, että palveluita tuottaa julkinen, yksityinen ja kolmas sektori. Jo yksistään valinnanvapauden tähden on tärkeää, että kolmas sektori on vahvasti mukana palveluntuotannossa. Näitä seikkoja dosentti Jorma Niemelä korostaa. Korhonen muistuttaa, että asiakkaansa hyvin tuntevia järjestötoimijoita ei saisi unohtaa hankinnoissa ja kumppanuuksissa, vaikka kilpailulainsäädännön mukaan julkinen tuki ei saa suosia yleishyödyllisellä puolella hyvämaineisesti toimivaa järjestöä vähäistä enempää. Nykyään pienillä palveluntuottajajärjestöilläkin on ollut parempi mahdollisuus päästä mukaan monituottaja-mallilla toimiviin puitesopimuksiin. Toivottavasti tulevan sote-uudistuksen rahoitusratkaisut eivät sinällään haasta monituottaja-mallia. Näin voisi tapahtua, jos palvelutuotantoa yritetään ohjata liikaa maakuntien omaksi tuotannoksi. Tällöin menetettäisiin järjestöjen asiantuntijuus palveluntuottajana, olisivat järjestöjen tuottamat palvelut sitten yhtiömuodossa tai eivät. Tuija Brax totesi aikaisempaan, jo kaatuneeseen sote-uudistukseen liittyvässä selvityksessään (2018) järjestöjen roolista sote- ja maakuntauudistuksessa, että palveluntuottajajärjestöjä ei ole kutsuttu mukaan maakuntavalmisteluun samalla volyymillä kuin ns. puhtaasti yksityisten yrittäjiä. Toivottavasti tähän kiinnitetään huomiota jatkossakin.Korhonen kertoo, että järjestöillä ja säätiöillä on ollut kautta aikojen yhteinen missio ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia ja toimia haavoittuvimmassa asemassa olevien kansalaisten hyväksi. Järjestöt eroavat pörssiyhtiöistä sillä, että yhteiskunnallisilla yrityksillä on periaate ohjata mahdollista voittoa vaikuttavan toiminnan kehittämiseen.– Tämä ei tarkoita sitä, etteikö kolmannella sektorilla olisi kehitettävää. Kyllähän meidän on vastattava siitä, että meidän toiminta on palvelusopimusten mukaista, laadukasta ja asiakaskokemus hyvää.YhteisvaikuttavuusmalliKorhosen mukaan sote-puolella olisi syytä ottaa käyttöön uusia asiakasvaikuttavia toimintatapoja ennakkoluulottomasti. On jo olemassa mm. Yhteisvaikuttavuusmalli, jossa eri sektoreiden avaintoimijat ryhmäytyvät sillä mandaatilla, että he sitoutuvat toimimaan jonkin yhteisen tavoitteen eteen, ratkaistaakseen tietyn sosiaalisen ongelman tai vahvistaakseen tiettyä kehityskulkua. Tästä yhtenä esimerkkinä toimii mm. lasten ja perheiden pärjäävyyden vahvistaminen.Uudet mallit vaativat sote-palvelupuolelta kokeilukulttuuria.– Perinteisessä kaupallisessa businessmaailmassa kokeillaan jatkuvasti innovatiivisia uusia palveluita ja malleja, tästä samasta toimintakulttuurista hyötyisi sote-puolikin. Tämä vaatii rahoitusohjauksen näkökulmasta vahvaa poliittista tahtotilaa esimerkiksi silloin, jos toimintamallit ylittävät eri hallintoalat ja sektorit. On positiivista, että STM on juuri myöntänyt rahoituksen asunnottomuutta vähentävien sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen seitsemässä eri kaupungissa. Hankkeessa palveluja kohdennetaan päihde- ja mielenterveysasiakkaille, nuorille, vankilasta vapautuneille ja maahanmuuttajille. Tässä hankkeessa haetaan nimenomaan uusia matalankynnyksen palveluita ja toimintamalleja, joiden kautta tuen tarpeessa oleva saa sujuvasti apua yksilöllisiin tarpeisiinsa.Mukana kansantalouden talkoissa– Palveluntuottajajärjestöt haluavat olla mukana kansantalouden talkoissa mm. työllisyystoimien edistämisen osalta. Järjestöillä on pitkä kokemus osatyökykyisten työllistämispalveluista, esimerkiksi kuntouttavasta työtoiminnasta. Palveluntuottajajärjestöillä on myös samat mahdollisuudet työllistää osatyökykyisiä henkilöitä kuin muillakin yrityksillä, Korhonen mainitsee.Järjestöt tuottavat alalle uusia innovaatioita ja digitaalisia ratkaisuita– Kun olemme pieniä ja johtamis- ja hallintojärjestelmämme ovat aika kevyitä ja organisaatiorakenteet matalia, olemme myös aika nopeita omaksumaan digitaalisia palveluita. Muun muassa pelillistämisessä mielenterveys- ja päihdejärjestöt ovat tehneet valtavasti kehittämistyötä. Joskus kuulee puhuttavan, että järjestöt ovat vapaaehtoisvoimin puuhastelevia yhteenliittymiä, mutta olemme kuitenkin aika nopeita tuottamaan uutta. Järjestöiltä on tullut viime vuosina uusia toipumista ja arjenhallintaa edistäviä pelejä ja olemme ottaneet käyttöön digitaalisia kuntoutuspalveluita. Osa järjestöistä on innovoinut myös uutta alusta- ja jakamistalouden ratkaisua. Esimerkkinä Sociala Oy, joka kokoaa palveluntuottajajärjestöjä ja järjestöjä yhteiseen alustatalouteen, jossa voidaan muun muassa kilpailuttaa ja tuottaa palveluita yhdessä. Palveluntuottajajärjestöt ovat vastuullisia ja vaikuttavia toimijoita. Me haluamme olla myös entistä vahvempia. Suomen talous- ja sote-järjestelmän pitäisi antaa meille mahdollisuus siihen, se on kaikkien etu, Korhonen päättää.www.mente.fiArtikkeli on julkaistu Sosiaali- ja kuntatalous -lehdessä 3/2020.

Haluatko oman yrityksen esille tähän?

Ota yhteyttä