Sosiokulttuurinen ohjaus ja innostaminen – SOI -hanke kehittää eteläkarjalaisille 18–25 vuotiaille nuorille ja heidän kanssaan työskenteleville ammattilaisille uusia keinoja ja menetelmiä tueksi elämän siirtymävaiheisiin. Hankkeen toimenpiteisiin osallistuvat opiskelijana ja opintojen siirtymävaiheessa olevat nuoret ja heidän ohjaajansa. Hankkeen toteuttajat ovat LAB-ammattikorkeakoulu ja Outward Bound Finland. Hankkeen rahoitus tulee Euroopan sosiaalirahastolta (ESR).

– Hankkeen puitteissa on toteutettu kaksi valmennusta, joista toinen suunnattiin aikuisille ja toinen nuorille. Jäljellä on vielä viimeinen tapaaminen ammattilaisten kanssa. Nyt kirjoitellaan loppuraportteja ja -julkaisua, SOI-hankkeen projektipäällikkö Vappu Myllärinen kertoo.

Outward Bound Finland ry:n projektikoordinaattori Jenny Turunen kertoo, että nuorille on vielä tulossa yksi toukokuussa jaettava videostriimi, joka on samalla viimeinen asia, mitä SOI-hankkeen osalta tapahtuu.

Sosiokulttuurinen innostamisen on tarkoitus tukea ja nostaa esille jo olemassa olevia vahvuuksia

– Innostamisella on kaksi päätavoitetta: ensiksikin sillä luodaan liikettä, jopa levottomuutta ja tuetaan aloitteellisuutta, asioiden täytäntöönpanoa sekä itsenäistä toimintaa ja vastuuntuntoa. Toiseksi innostamisen tavoite on tukea ja nostaa esiin niitä kykyjä, jotka jo ovat olemassa. Ohjaajan rooli muuttuu motivoijaksi ja toiminnan tarkoituksena on herättää ja vahvistaa yksilöiden ja ryhmien kykyä ja voimia sekä koordinoida osallistumista sosiaaliseen, kasvatukselliseen ja kulttuuriseen toimintaan, Myllärinen avaa.

Jenny Turunen lisää, että sosiokulttuurinen innostaminen on SOI-hankkeessa yläteoriana, jonka hienojakoisempina viitekehyksinä ovat esillä enemmänkin taidepedagogiikka, osallistava taiteen tekeminen sekä elämyspedagogiikka.

Elämyspedagogiikkaa luontoympäristössä

Turusen edustama Outward Bound Finland ry on vastannut hankkeen elämyspedagogisesta osuudesta.

– Elämyspedagogiikkaa voidaan tehdä todella monella eri tavalla, mutta Suomessa on ollut perinteenä hyödyntää retkeily- ja luontoympäristöä. Elämyspedagogiikan ajatuksena on viedä yksilö pois arkirooleista ja -ympäristöistä, jonka ansiosta päästään kokemaan jotain uutta ja erilaista, mahdollisesti myös vähän haastavaa. Kokemuksia ja tuntemuksia reflektoidaan yhdessä ja sitä kautta pyritään vahvistamaan henkilön itseymmärrystä, -tuntemusta ja -tietoisuutta. Pyritään luomaan elämyksiä, jotka herättävät ihmisessä uusia asioita.

Outward Bound on järjestänyt hankkeen puitteissa elämyspedagogisia prosesseja, joiden huipentumana on ollut useamman yön kestänyt luontoretki. Prosessiin on sisältynyt vahvasti myös retken suunnittelu- sekä reflektiovaihe.

– Retket eivät ole ns. pakettimatkoja, vaan osallistujat luovat itse oman retkensä ja kokemuksensa mahdollisimman pitkälle. Meidän rooli on olla ohjaamassa retken prosessia niin, että kyseisen ryhmän tavoitteet täyttyvät, Turunen kertoo.

Outward Bound toteutti kolmen päivän retken Repoveden kansallispuistossa sekä nuorten että ammattilaisten kanssa. Toteutukseen kuului retkeilyä, luonnossa oleilua sekä siihen liittyviä askareita ja luontoaktiviteetteja, kuten teltan pystyttämistä sokkona vesisateessa.

– Ryhmätyönä toteutettavat tehtävät ovat tuoneet esille ryhmän rooleja ja sitä, millaisiin rooleihin ihmiset helpoiten asettuvat. Näitä kokemuksia on sitten yhdessä purettu, joista osa on ollut keskusteluita, jotka ovat menneet enemmän pohdinnan ja teorian tasolle, ei niinkään siihen käytännön tekemiseen, Turunen täsmentää.

Elämyspedagogiikkaa ja retkeilytoimintaa on pitkään jo käytetty nuorisotyön erilaisissa muodoissa, joten se ei ole Turusen mukaan mikään uusi asia.

– Omalla tavallaan partio edustaa tätä samaa juttua, eli irtaudutaan kaupungin mukavuuksista ja arjen totutuista ympyröistä, kun lähdetään haastamaan itseään vähän haastavampiin olosuhteisiin sekä erilaisten ryhmässä toimimisen haasteiden äärelle.

Mallinnusvaiheessa on tarkoitus luoda moduulirakenteita, joiden avulla kukin nuorten kanssa toimiva ammattilainen voi toteuttaa luontotoimintaa itselleen sopivalla haastavuustasolla.

– Meidän reissut ovat aika haastavia, koska olemme useamman päivän erämaassa, kännykkäverkkojen ulkopuolella. Siellä melotaan, kalliokiipeillään ja harjoitetaan muutakin luontoaktiviteettia ja toimintaa, joka vaatii tietysti jonkin verran erikoisosaamista ja -varusteita. Ymmärrämme, ettei kouluilla ole tällaisia resursseja, mutta jollakin tasolla näitä samoja vaikutuksia on täysin mahdollista saavuttaa huomattavasti kevyemmälläkin päiväretkellä tai menemällä yhdeksi yöksi laavulle, Turunen mainitsee.

Toiminta vahvistaa henkilön itsetuntemusta

– Kaikkein oleellisin kärki koko meidän toiminnassa on itsetuntemuksen vahvistaminen, että kuka tahansa toimintaan osallistuva oppii hahmottamaan omia jo olemassa olevia voimavarojaan ja taitojaan, sekä näkemään millaiset roolit ovat itselle luontaisia ja avaamaan ajattelua siitä, mitä muuta voisi olla.

– Elämyspedagogiikka auttaa henkilöä näkemään itsensä normaalista poikkeavissa rooleissa ja ympäristöissä. Itsetuntemuksen kehityksen kautta pyritään vahvistamaan osallistujan ajatusta siitä, millaisiin ammatteihin hän voisi lähteä hakeutumaan ja mitkä ovat hänen omia haaveitaan ja unelmiaan, vahvuuksiaan ja voimavarojaan.

Osallistava taiteen tekeminen sekä taidepedagogiikka

– Koulumaailman opinto-ohjauksessa ohjaustilanteet ovat usein aika konservatiivisia ja strukturoituja. Nuoret havainnoivat maailmaa pitkälle kehollisesti, aistein ja tuntein, jonka huomiointi ohjaustyön ja -menetelmien suunnittelussa on tärkeää. Meidän opot ja opettajat tunnistivat, että tunnetyöskentely nuorten kanssa ei ole helppoa, varsinkaan puhumalla, Myllärinen pohjustaa.

Taidepedagogiikassa on sama filosofia kuin elämyspedagogiikan puolella. LAB:in kuvataidelinjalta taidetoteutuksia suunnittelemassa ollut asiantuntija paneutui Myllärisen mukaan asiaan hyvin kunnianhimoisesti.

– Halusimme käyttää paikallisia, eteläkarjalaisia taiteilijoita, jotta myös ohjaajat tutustuisivat luovien alojen verkostoon ja siihen, mitä heidän kanssaan on mahdollista tehdä.

Kolmenlaisia taidetyöpajoja

– Meillä oli kolmenlaisia taidetyöpajoja: kuvataiteen taidetyöpajat ammattilaisille ja nuorille, ainoastaan nuorille suunnattu “hetken koru” -korupaja sekä ympäristötaiteen kolmiosainen työpaja, joka toteutettiin Joutsenon opiston kanssa, Myllärinen kertoo.

Myllärinen jatkaa, että ympäristötaiteen työpajassa näkyi kaikkein puhtaimmin sosiokulttuurinen ohjaus sekä innostaminen.

– Meillä oli loistava nuori taiteilija, joka oli hyvin innostava omalla esimerkillään. Ryhmän nuoret ottivat vastuun koko prosessista, eli taiteilija vain ohjeisti heitä.

Käytännöntoteutuksia edelsivät webinaarit, joissa syvennyttiin taiteen käyttämiseen välineenä, elämyspedagogiikkaan sekä taiteilijan työhön.

– Nuorista oli innostavaa päästä kuulemaan kansainvälisesti menestyneen ammattitaiteilijan työprosessista. Työprosessin lisäksi tarkasteltiin luovuutta käsitteenä, joka on tärkeä työelämätaito sekä maailmassa selviytymistaito, joka voi opettaa ajattelemaan laatikoiden ulkopuolella ja näkemään erilaisia vaihtoehtoja. Vaikka luonnon hyvinvointivaikutuksista on enemmän tutkimustietoa, luovilla ja taidelähtöisillä menetelmilläkin on hyvinvointia lisäävä vaikutus, Myllärinen painottaa.

Turunen lisää, että sekä taiteessa että luonnossa on molemmissa ennalta arvaamattomuuden elementti.

– Luonnossa esim. olosuhteet voivat muuttua äkisti, samalla tavalla taiteen tekemisessäkään ei ole kaikki askelmerkit selvillä liikkeelle lähdettäessä, vaan se on jollakin tavalla ennalta-arvaamatonta. Tämä on yksi tekijä mikä näitä menetelmiä yhdistää, mutta myöskin kehittää osallistujan luovuutta, joustavuutta ja resilienssiä – taitoa reagoida muuttuviin tilanteisiin.

Hankkeen tiedot ja mallit hyötykäyttöön

– Ajatuksena on paketoida tulokset sellaiseen muotoon, että jonkun toisenkin on mahdollista uusintaa näitä elämyspedagogisia kokonaisuuksia annettujen ohjeiden perusteella. Sisällöt mukautuvat aina sen mukaan, keitä ryhmässä on kulloinkin osallisina. Ajatuksena on koota yhteen parhaat käytännöt, mitä näissä piloteissa huomattiin toimiviksi, Turunen toteaa.

Hankkeen loppujulkaisussa esitellään hankkeen eri menetelmät ja tehdään avoin mallinnus sekä luonto- että taidemenetelmistä, jonne ohjaaja voi rakentaa itse oman SOI-työpajansa.

lab.fi/fi/projekti/sosiokultuurinen-ohjaus-ja-innostaminen-soi