Vamos 2. aste -hanke tarjoaa vierellä kulkevaa tukea opintojen etenemiseen ja läpäisyyn
30.09.2020 | Sosiaali- ja kuntatalous
– Helsingin Diakonissalaitoksen Vamos-toiminnassa olemme vuosien ajan tavoittaneet nuoria, joilla on taustallaan toisen asteen koulutuksen keskeytys tai useampiakin, ja usein he ovat olleet syrjäytymiskierteessä jo pitkään. Syntyi ajatus, että tähän yhteiskunnalliseen ongelmaan pitää pystyä tarttumaan aikaisemmassa vaiheessa, pudokkuutta täytyy ehkäistä jo oppilaitoksessa ennen opintojen keskeyttämistä, muistelee Vamos 2. aste -hankkeen syntyä kehittämispäällikkö Vesa Sarmia.– Mietimme, mitä Vamos-kokemuksella voisimme tilanteen hyväksi tehdä, ja ryhdyimme mallintamaan pudokkuutta ehkäiseviä toimia oppilaitoskäyttöön. Haimme ja löysimme kumppaneiksi oppilaitoksia, jotka halusivat lähteä kehittämään uusia toimintatapoja.Toimintamalli tunnistaa ja tukeeVamos 2. aste -hankkeessa tuetaan opiskelijoita yksilö- ja ryhmävalmennuksen keinoin toisen asteen opintojen päätökseen saattamisessa ja työelämään tai jatkokoulutukseen siirtymisessä.Hankkeessa luodaan valtakunnallinen toimintamalli opintojen keskeyttämisen ehkäisemiseen. Mallilla pyritään tunnistamaan varhaisessa vaiheessa toisen asteen ammatillisten opintojen opiskelijoiden koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle jäämisen riskitekijöitä ja vastaamaan näihin tekijöihin yhdessä kehitettävällä työotteella.Hanketta hallinnoi Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö sr, jonka lisäksi muita toteuttajia ovat Suomen Diakoniaopisto, Turun ammatti-instituutti ja Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnia. Hankkeen rahoittaja on Euroopan Sosiaalirahasto, ja hanke kuuluu Siirtymävaiheita ja koulutuksellista tasa-arvoa tukevien palveluiden parantaminen -ohjelmakokonaisuuteen.– Tarkoitus on pystyä määrittelemään pudokkuuden riskitekijöitä ja sitä kautta päästä pureutumaan pudokkuuden mekanismeihin aikaisessa vaiheessa ja kohdennetusti. Havaitsemiamme riskitekijöitä ovat mm. aikaisemmat keskeytykset ja runsaat poissaolot. Hankkeen loppuvaiheessa kokoamme oppilaitosten käyttöön analyysimallit, joiden avulla pudokkuutta voidaan ehkäistä organisoidusti ja tiedolla johtaen, Vesa Sarmia kuvailee.– Koronan vuoksi emme ole toistaiseksi saaneet aivan niin paljon seurantatietoa kuin suunnittelimme, mutta onneksi voimme täydentää seurantadataa tämän vuoden loppuun, jotta interventioihin liittyvät havainnot olisivat valideja.Keinovalikoimassa yksilö- ja ryhmävalmennusProjektipäällikkö Eveliina Rantanen Helsingin Diakonissalaitokselta kertoo, että Vamos 2. aste -hankkeessa on kokeiltu käytännössä erilaisia lähestymistapoja eri oppilaitoksissa, ja jopa oppilaitosten sisällä.– Yksilövalmennus on keino, jota kaikki oppilaitokset ovat pilotoineet. Kun opiskelijan poissaolot on oppilaitoksessa havaittu, opettaja on ottanut yhteyttä hanketyöntekijöihimme, jonka jälkeen yksilövalmennusta on ryhdytty tekemään. Lisäksi hanke on järjestänyt valmennusryhmiä eri teemoilla, esimerkiksi työelämässä oppimisen jaksolta pois jääneille. Sen sijaan, että he olisivat jääneet kotiin, hanketyöntekijämme ovat ottaneet heidät oppilaitokseen, ja myös opintojaksoista vastaavat opettajat ovat olleet ryhmissä mukana.– Tukea on annettu myös opiskelijoille, jotka ovat olleet määräaikaisella keskeytyksellä tai ovat oppilaitoksesta erottuaan päättäneet kuitenkin palata opintojen pariin. Palaaminen ei välttämättä tapahdu ihan sormia napsauttamalla, vaan tuen tarve voi opiskelijan elämäntilanteesta riippuen olla hyvin moninaista. Oppilaitoksissa ryhmävalmennusta on opinnollistettu, eli opiskelijat saavat valmennuksen suorittamisesta osaamispisteitä, Rantanen sanoo.Lupaavia tuloksia jo tässä vaiheessaHankkeen varsinaista kohderyhmää ovat toisen asteen ammatillisten oppilaitosten henkilöstö ja opiskelijahuollon palveluissa työskentelevät. Välillisenä kohderyhmänä ovat oppilaitoksissa opiskelevat pääasiassa alle 30-vuotiaat nuoret, joiden opinnot ovat vaarassa keskeytyä tai jo keskeytyneet. Mukana on myös 16-vuotiaita.– Osallistuvien opiskelijoiden hyvinvoinnin muutosta seurataan 3X10D-elämäntilannemittarilla. Yksilövalmennuksen toiminta-ajatus on hyvin asiakaslähtöinen, joten nuoret voivat vaikuttaa siihen, mihin suuntaan toimintaa viedään. Pilotoinneilla kokeillaan, millaiset ratkaisut voisivat toimia nuorten kanssa. Keskeistä on, että oppilaitosten henkilöstö sitoutuu käyttämään menetelmiä ja seurantamittareita, jotta toimintakäytänteet juurtuisivat luonnolliseksi tavaksi toimia, huomauttaa Vesa Sarmia.– Opiskelijoita tullut palaute on ollut erittäin hyvää. Motivaation koetaan lisääntyneen sekä ryhmä- että yksilövalmennuksen kautta. Ryhmissä on ollut hyvä jutella ja puhua asioista, toiminnan avoimuutta ja suvaitsevaisuutta on kiitetty. Toistuva toive on ollut, että ryhmien kesto saisi olla pidempi. Monet ovat kertoneet saaneensa opinnoista jälleen kiinni, on ollut helpompaa palata opiskelemaan ryhmän tuella kuin yrittää yksin, Eveliina Rantanen kertoo.Holistinen lähestymistapaVamos 2. aste -hankkeen toimintamalli on siinä mielessä poikkeuksellinen, että nuoren tilanne otetaan huomioon kokonaisvaltaisesti.– Käytössä ei ole pelkkää pedagogiikkaa tai vain psykososiaalista tukea, vaan lähtökohtana on nuoren koko elämäntilanteen huomiointi. Tässä on vaikuttavuuden ydin, näkemyksemme mukaan tällainen holistinen malli on avain hyvin tuloksiin nuorten tukemisessa, Vesa Sarmia korostaa.– Niin, harvemmin ongelmat liittyvät pelkästään opintoihin tai oppimiseen, vaan usein nuoren elämäntilanteessa on useita eri tekijöitä, jotka vaikuttavat opintojen etenemiseen, lisää Eveliina Rantanen.– Hankkeen tekemä yksilötyö on monialaista. Toimimme yhteistyössä kolmannen sektorin järjestöjen kanssa, esimerkiksi Turussa eri järjestöjen edustajat ovat tiiviisti mukana hankkeen toiminnassa ja toiminnan suunnittelussa. Hankkeen ulkopuolisen asiantuntija-avun järjestäminen nuorille on paikkakunta- ja oppilaitoskohtaista, mutta yksilövalmennusta antavat hanketyöntekijämme voivat tarvittaessa lähteä nuoren mukaan, jos tämä kokee vaikeaksi mennä yksin esimerkiksi psykiatrian poliklinikalle. Oppilaitoksen henkilökunnalla ei välttämättä ole mahdollisuutta eikä aikaa toimia näin, Rantanen mainitsee.– Suurimmalla osalla nuorista, joiden koulutus keskeytyy, on mielen hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä. Kiinnittyminen tarpeen mukaisiin palveluihin on tälle ryhmälle vaikeaa, joten tällainen yksilöllinen tuki ja rinnalla kulkeminen on tarpeen ja itse asiassa tehostaa julkisen palvelujärjestelmän toimintaa, täsmentää Vesa Sarmia.Monitahoiset vaikuttavuusmallinnukset tekeilläOlennainen osa hankkeessa tehtävää kehittämistyötä ovat vaikuttavuusmallinnukset, jotka tuottavat tietoa paitsi opiskelijoiden hyvinvoinnin muutoksesta ja opintojen etenemisestä, myös taloudellista analyysia toiminnan ja työotteen vaikuttavuudesta oppilaitoksissa, kunnissa sekä kansantalouden tasolla.– Tarkoitus on syksyn aikana viedä lähitoteutuksen pilotit maaliin ja kerätä data talteen. Rakennamme oppilaitosten kanssa yhteistyössä vaikuttavuusmallia liittyen siihen, millaisia interventioita kannattaa tehdä millekin ryhmälle ja millaisia kustannusvaikutuksia syntyy. Mallinnamme sitä, miten erilaiset panostukset erilaisiin kohderyhmiin vaikuttavat oppilaitosten talouteen ja yhteiskunnallisesti, kertoo Vesa Sarmia.– Rinnalla kulkee jatkuvasti myös toimintamallin juurruttaminen ja levittäminen. Yhdessä oppilaitoksessa on jo käytössä ryhmätoteutuksen malli, jonka on suunniteltu jatkuvan myös hankkeen päätyttyä. Toisessa oppilaitoksessa on työroolin jatkumisesta luotu erilaisia mallinnuksia, ja kolmannessa lanseerataan puuttumisen toimintamalli tänä syksynä. Opetushallituksen Zoomi - sujuvia siirtymiä edistämässä -hankkeen kanssa järjestämme 24.9. verkkoseminaarin, jossa kehitetään vaikuttavuuteen sekä toiminnan mallintamiseen ja juurruttamiseen liittyvää osaamista, Eveliina Rantanen kertoo.– Hankkeen tavoitteena on julkaista syksyn aikana valtakunnallinen toimintamalli, joka tulee oppilaitosten vapaaseen käyttöön. Laaja systeeminen muutos edellyttää kokemusperäistä tietoa oppilaitoksista ja oppilaitosten omaa oivallusta toimintakulttuurin muutostarpeista. Vamos 2. aste -hankkeen yksi ulottuvuus on tukea oppilaitoksia tässä kohtaa. Tämäntyyppisten toimintamallien ja systeemisen ajattelun käyttöönotto vaatii paljon dialogia ja yhteiskehittämistä oppilaitosten kanssa, Vesa Sarmia toteaa.hdl.fisdo.fiturkuai.fiomnia.fiArtikkeli on julkaistu Sosiaali- ja kuntatalous -lehdessä 3/2020.
Haluatko oman yrityksen esille tähän?