Teollisuuden seuraava raaka-ainetoimitus voi saada alkunsa toisen tehtaan tuotantotähteistä tai käytöstä poistetuista tuotteista. Mahdollisuus muuttuu liiketoiminnaksi kuitenkin vasta, kun materiaali täyttää ostajan laatuvaatimukset, toimitukset ovat ennakoitavia ja hinta kilpailukykyinen. Kierrätysraaka-aineiden käytön kasvattaminen edellyttääkin keräyksen ja käsittelyn rinnalle teollista kysyntää.

Suomen materiaalien kiertotalousaste on edelleen matala. Kiertotalousaste kuvaa kierrätettyjen materiaalien osuutta materiaalien kokonaiskäytöstä, joten sitä ei pidä sekoittaa jätteiden kierrätysasteeseen. Suomen matalaa kiertotalousastetta selittää osaltaan suuri luonnonvarojen kulutus. Pelkkä jätteiden tehokkaampi lajittelu ei siten ratkaise koko haastetta: kierrätetyllä materiaalilla pitäisi myös korvata neitseellisten raaka-aineiden käyttöä.

Laatu ratkaisee tuotannossa

Teolliselle käyttäjälle olennaista on, miten materiaali toimii omassa prosessissa ja lopputuotteessa. Koostumuksen vaihtelu, epäpuhtaudet tai puutteelliset tiedot ominaisuuksista voivat rajoittaa käyttökohteita. Kierrätysraaka-aineen käyttö vaatii siksi materiaalikohtaista laadunvarmistusta ja tarvittaessa tuotantokokeita.

Esimerkiksi muovien kierrätyksessä materiaalin saatavuus ja laatu ovat pullonkauloja. Prosessin aikaisella mittauksella ja ohjauksella voidaan kuitenkin tasata materiaalin vaihtelua ja parantaa lopputuotteen laatua. Teknologian kehitys voi avata kierrätysmateriaaleille aiempaa vaativampia käyttökohteita.

Yrityksen näkökulmasta tarkasteluun kuuluvat myös toimitusmäärät, kuljetukset, varastointi ja mahdolliset muutokset tuotantoprosessiin. Raaka-aineen ostohinta ei yksin kerro, onko vaihtoehto kokonaisuutena kannattava. Sama koskee ympäristöhyötyjä: niitä on arvioitava käsittelyn, kuljetusten ja korvattavan materiaalin muodostamana kokonaisuutena. Siksi hankinnan, tuotekehityksen ja tuotannon asiantuntijoiden yhteistyö on tärkeää jo vaihtoehtojen ensimmäisessä arviointivaiheessa.

Kysyntä antaa investoinneille suunnan

Investointi kierrätyslaitokseen tai käsittelykapasiteetin kasvattamiseen edellyttää riittävää varmuutta materiaalin kysynnästä. Ostava teollisuus puolestaan tarvitsee varmuutta siitä, että soveltuvaa raaka-ainetta on saatavilla riittävästi. Tästä syntyy yhteistyötarve, jossa materiaalin jalostaja ja käyttäjä kehittävät ratkaisua yhdessä.

Kierrätysteollisuus ry:n toimitusjohtaja Mia Nores korostaa kysynnän merkitystä järjestön lokakuisessa tiedotteessa.

– Jos haluamme, että nykyistä suurempi osa eurooppalaisista kierrätysmetalleista käytetään Euroopassa, niiden käytöstä on tehtävä teollisuudelle kilpailukykyistä ja niille on luotava kysyntää.

Pitkäjänteiset hankintasopimukset ja yhteiset kokeilut voivat vähentää molempien osapuolten epävarmuutta. Ostaja voi määritellä tarvitsemansa ominaisuudet ja toimitusmäärät, joiden pohjalta toimittaja pystyy arvioimaan käsittelymenetelmiä ja investointeja.

Kierrätys ei poista neitseellisten raaka-aineiden tarvetta, mutta se voi monipuolistaa teollisuuden hankintalähteitä ja vähentää riippuvuutta tuontiraaka-aineista. Yritykselle luonteva lähtökohta on tunnistaa, missä omassa tuotteessa tai prosessissa kierrätysraaka-aine voisi toimia ja millaista näyttöä käyttöönotto edellyttää.

Samalla kannattaa tarkastella oman tuotannon materiaalivirtoja. Käyttökelpoisen materiaalin arvo voi säilyä paremmin, kun eri jakeet pidetään erillään ja niiden ominaisuudet tunnetaan. Yhden yrityksen tuotantotähde voi silloin vastata toisen yrityksen raaka-ainetarpeeseen.

Lähteet: Tilastokeskus, kiertotalousliiketoiminnan indikaattorit; Teknologian tutkimuskeskus VTT, muovien kierrätystä ja kierrätysmateriaalien laatua käsittelevät julkaisut; Suomen ympäristökeskus, kiertotaloutta ja materiaalien käyttöä käsittelevät aineistot.