Droonilogistiikan teknologia on jo pitkällä, mutta kaupallinen läpimurto vaatii uudenlaisen liikenneinfrastruktuurin rakentamista. Pääkaupunkiseudulla valmistellaan jo alailmatilan tulevaa liikenneverkkoa. Samalla suomalaiselle teollisuudelle avautuu mahdollisuus päästä mukaan kokonaan uuden arvoketjun rakentamiseen.

Droonit ovat jo arkipäivää monissa teollisuuden ja logistiikan erityistehtävissä. Niillä voidaan tarkastaa rakenteita, kuvata alueita ja kuljettaa pieniä kriittisiä lähetyksiä. Seuraava askel on kuitenkin huomattavasti suurempi: automatisoitu, kaupallisesti skaalautuva liikenneverkko, jossa tavaraa siirretään alailmatilassa ilman jokaiselle lennolle erikseen tarvittavaa ihmisen ohjausta.

Business Vantaan UAM-työstä vastaavan Mika Lammin mukaan teknologia ei tässä vaiheessa ole suurin pullonkaula.

– Droonien nostokykyä riittää jo satoihin kiloihin ja kantomatkaa satoihin kilometreihin. Myös niiden ohjaamiseen tarvittavaa ohjelmistoa on olemassa. Kaupallisia tarpeita on tunnistettu, ja yrityksillä on halua investoida. Keskeinen puuttuva elementti on alailmatilan liikenteenhallintajärjestelmä.

Ilmaan tarvitaan uusi liikenneverkko

Nykyinen drooniliikenne perustuu pitkälti ihmisen mukanaoloon. Lennon tulee tapahtua näköyhteydessä, ja myös lähtö- ja päätepisteissä tarvitaan ihmisiä sekä muuta infrastruktuuria. Tällainen toimintamalli sopii yksittäisiin tehtäviin, mutta ei suuren volyymin logistiikkaan.

Skaalautuva liikenne edellyttää järjestelmää, joka tietää, mitä alailmatilassa tapahtuu.

Lammi vertaa tulevaa järjestelmää perinteiseen lennonjohtoon. Sen pitäisi välittää tietoa muusta liikenteestä, suunnitelluista lennoista, sääolosuhteista ja maassa olevista riskeistä sekä mahdollistaa automaattisille lennoille tarvittavat luvat.

Samalla myös kaupunkien omalla datalla on merkittävä rooli. Pääkaupunkiseudun kaupungeilla on jo käytössään tarkkoja 3D- ja paikkatietomalleja, joita voidaan hyödyntää tulevan liikenteenhallinnan pohjana.

Rakennusten lisäksi tietoa tarvitaan esimerkiksi nostureista, rakennustyömaista, ihmisjoukoista ja muista alailmatilan turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä.

Kyse ei siis ole vain droonien hankkimisesta. Tarvitaan kokonainen uusi infrastruktuuri.

Aasiassa ollaan jo pidemmällä

Kehityksen mittakaavaa voi hahmottaa katsomalla Suomen ulkopuolelle. Lammin mukaan Aasiassa autonomisen ilmailun kehitys on jo vuosia edellä Eurooppaa, ja droonit sekä muu autonominen liikenne ovat monin paikoin integroituneet osaksi yhteiskunnan toimintaa.

– Maailma menee muualla aika kovaa vauhtia eteenpäin. Aasiassa järjestelmät ovat jo integroituneet osaksi yhteiskuntaa, ja esimerkiksi ilmatakseihin liittyvää toimintaa on viety pitkälle.

Suomen kannalta kiinnostavampi verrokki löytyy kuitenkin Keski-Euroopasta. Lammin mukaan esimerkiksi suurilla satama- ja teollisuusalueilla raskaita, jopa noin 50 kilogramman hyötykuormaa kuljettavia drooneja käytetään jo rutiininomaisesti. Toiminta voidaan rajata suljetulle alueelle, jolloin erillistä koko alailmatilan kattavaa liikenteenhallintajärjestelmää ei vielä tarvita.

Suomessa käyttö on toistaiseksi painottunut kevyempiin drooneihin ja esimerkiksi tarkastus- ja kuvaustehtäviin. Raskaamman logistiikan skaalaaminen vaatii seuraavan infrastruktuurivaiheen.

Vertiportista tulee uusi logistiikan solmukohta

Fyysisessä maailmassa uusi liikennejärjestelmä tarvitsee myös paikat, joissa liikenne tapahtuu. Näitä ovat vertiportit eli pystysuoraan nousevien ja laskevien ilma-alusten lähtö- ja laskeutumispaikat. Niiden käyttötarkoitus voi vaihdella pienistä pakettien jakelupisteistä suurempiin liikenteen solmukohtiin.

Kaupallisessa käytössä tarvitaan esimerkiksi sähköä, latausmahdollisuuksia, varastointia, lastaus- ja purkutiloja sekä yhteyksiä muuhun liikenteeseen. Myös vertiporttien sijainti on huomioitava kaupunkien kaavoituksessa.

Helsinki, Espoo ja Vantaa ovat jo kartoittaneet mahdollisia vertiporttien sijainteja pääkaupunkiseudulla.

Kaikki tavara ei tarvitse siipiä

Droonilogistiikan tarkoitus ei ole siirtää kaikkea nykyistä maantiekuljetusta ilmaan. Sen arvo syntyy ennen kaikkea tilanteissa, joissa nopeudella, toimitusvarmuudella tai liikenteen ennakoitavuudella on erityistä merkitystä.

Yksi kiinnostava esimerkki löytyy terveydenhuollosta. Lammi nostaa esiin tilanteet, joissa esimerkiksi tekonivelen komponentti pitää saada huollon, puhdistuksen tai steriloinnin jälkeen nopeasti takaisin sairaalaan ja potilaalle. Tällaisessa toimitusketjussa lyhytkin ilmassa kulkeva osuus voisi parantaa koko palveluketjun toimitusvarmuutta.

Teollisuudessa vastaava ajattelu voisi tarkoittaa esimerkiksi kriittisten varaosien, komponenttien tai muiden kiireellisten toimitusten siirtämistä ilmaan.

Ajatus on, että tietyt lentoreitit voisivat tulevaisuudessa toimia liikenneverkoston vakioituina yhteyksinä kahden logistiikan solmukohdan välillä.

Uusi infrastruktuuri synnyttää uuden teollisen ekosysteemin

Kun liikenneverkko alkaa muodostua, sen ympärille tarvitaan kokonainen palvelu- ja tuotantoekosysteemi. Vertiportteja pitää rakentaa ja ylläpitää. Droonikalusto tarvitsee huoltoa, kokoonpanoa ja varaosia. Tarvitaan liikenteenhallintaa, ohjelmistoja, latausratkaisuja, logistiikkapalveluja ja uusia tapoja yhdistää lento- ja maaliikenne.

Osa tulevista liiketoiminnoista on vielä kokonaan tunnistamatta. Lammin mukaan juuri käytännön toiminnan käynnistyessä syntyy uusia yrityksiä ratkaisemaan niitä ongelmia, joita nykyisessä suunnitteluvaiheessa ei vielä osata ennakoida.

Tämä avaa mahdollisuuksia myös suomalaiselle alihankinta- ja konepajateollisuudelle.

Suomelle mahdollisuus uuteen arvoketjuun

Lammi näkee Suomelle mahdollisuuden olla mukana paitsi uuden liikenneverkon käyttäjänä myös sen rakentajana.

Suomalaisille yrityksille potentiaalisia alueita voivat olla esimerkiksi droonien komponentit, rakenteet, valmistus, kokoonpano, ohjelmistot, liikenteenhallinta sekä vertiporttien tekniset ratkaisut. Tässä kehityksessä pääomalla on kuitenkin merkittävä rooli.

Lammin mukaan raskaamman ilmailuteknologian kehittäminen ja valmistaminen vaativat huomattavia investointeja, eikä kyse ole välttämättä perinteisestä pienestä startup-polusta. Hän näkee kuitenkin mahdollisuuden siihen, että Suomi voisi pyrkiä rakentamaan osaamista ja tuotantoa jo varhaisessa vaiheessa ja päästä osaksi kansainvälistä arvoketjua.

Nyt on aika laskea liiketoimintavaikutukset

Milloin yritysten sitten pitäisi lähteä mukaan?

Lammi ei kehota kaikkia investoimaan välittömästi drooneihin. Sen sijaan yritysten olisi hänen mukaansa syytä selvittää, mitä ilmaan siirtyvä logistiikka voisi omassa liiketoiminnassa tarkoittaa.

– Logistiikka-alan toimijoille sanoisin, että nyt kannattaa ottaa investointien laskentataulukot esiin ja laskea, mitä tavaroiden osittainen siirtäminen ilmaan tarkoittaisi yrityksen tehokkuudelle ja skaalalle.

Sama ajattelu sopii myös teollisuuteen. Jos alailmatilasta muodostuu uusi liikenneverkko, sen rakentaminen tarvitsee muutakin kuin lentäviä laitteita.

Tarvitaan valmistajia, komponenttitoimittajia, ohjelmisto-osaajia, infrastruktuurin rakentajia ja yrityksiä, jotka osaavat yhdistää uuden liikennemuodon osaksi nykyisiä toimitusketjuja.

Teknologia on jo olemassa, mutta ketkä rakentavat sen ympärille tarvittavan järjestelmän.

Metropolitan UAM lyhyesti

Urban Air Mobility (UAM) tarkoittaa uudenlaista kaupunkien ilmaliikennettä, jossa myös alailmatila otetaan osaksi liikennejärjestelmää. Käytännössä kyse voi olla esimerkiksi autonomisista tavarakuljetuksista, mutta tulevaisuudessa myös henkilökuljetuksista.

Metropolitan UAM -hankkeessa rakennetaan pääkaupunkiseudulle edellytyksiä turvalliselle ja hallitulle miehittämättömälle ilmailulle. Tavoitteena on vahvistaa drooniliiketoimintaa, kehittää alan ekosysteemiä ja edistää esimerkiksi logistiikan, ympäristön seurannan ja muiden droonipalvelujen käyttöönottoa.

Hankkeen toteuttajina ovat Vantaan kaupunki, Helsingin kaupunki, Forum Virium Helsinki ja VTT. Espoon kaupunki toimii hankkeen yhteistyökumppanina. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama ja käynnissä vuosina 2025–2027.

www.metropolitan-uam.fi

Metropolitan UAM -hanke LinkedInissä