Suomalaisessa maataloudessa on totuttu siihen, että sää vaihtelee vuodesta toiseen. Viime vuosina vaihtelut ovat kuitenkin voimistuneet tavalla, joka näkyy yhä selvemmin pelloilla. Talvet ovat muuttuneet lauhemmiksi, lumipeite vähenee monin paikoin ja kuivuus- sekä kuumuusjaksot lisääntyvät. Samalla rankkasateet voivat tuoda vettä lyhyessä ajassa enemmän kuin pellot pystyvät vastaanottamaan. Näiden muutosten vuoksi vesienhallinnasta on tullut yksi tärkeimmistä viljelyn tulevaisuuden kysymyksistä.

Muuttuva ilmasto näkyy jo pelloilla

Pyhäjärvi-instituutin kehittämispäällikkö Sauli Jaakkolan mukaan vesitalous on ollut maataloudessa tärkeä teema jo pitkään, mutta ilmastonmuutos on nostanut sen entistä keskeisempään asemaan.

– Tilastollisesti kasvukauden alku on Suomessa ollut aina melko kuiva. Kun ilmasto lämpenee, hellepäivien määrä kasvaa ja talvet lyhenevät, korostuu entisestään tarve huolehtia siitä, että kasveilla on vettä käytettävissään silloin kun sitä tarvitaan, Jaakkola sanoo.

Vesienhallinta mielletään usein kuivattamiseksi, mutta nykyisin kyse on yhä enemmän myös veden pidättämisestä. Tavoitteena on pitää vesi pellossa silloin, kun kasvit sitä tarvitsevat, ja johtaa ylimääräinen vesi pois silloin, kun sitä on liikaa.

Vettä pitää osata myös varastoida

Jaakkolan mukaan ratkaisuja löytyy jo nykyisin runsaasti. Säätösalaojitus mahdollistaa veden pidättämisen pellossa patoamalla vettä salaojaverkostoon. Jos vettä on saatavilla, voidaan sitä myös johtaa takaisin peltoon salaojakastelun avulla. Lisäksi kasteluvesialtaat ja muut veden varastointiratkaisut tulevat todennäköisesti yleistymään tulevaisuudessa.

– Monissa Etelä-Ruotsin ja Ahvenanmaan kaltaisissa alueissa kasteluveden saatavuuteen on investoitu jo pitkään. Samat kysymykset ovat yhä useammin ajankohtaisia myös Suomessa, hän toteaa.

Ratkaisujen hyödyt eivät rajoitu pelkästään satovarmuuteen. Kun veden kulkua valuma-alueella hidastetaan ja vettä pidätetään pelloilla, voidaan samalla vähentää ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin. Vesienhallinta tukee siten sekä maatalouden tuottavuutta että ympäristön tilaa.

Hyvä maan rakenne tukee vesitaloutta

Pellon vesitalous ei kuitenkaan riipu pelkästään teknisistä ratkaisuista. Myös maan rakenteella on suuri merkitys. Hyvärakenteinen maa pystyy pidättämään vettä tehokkaammin ja samalla johtamaan ylimääräistä vettä pois. Lisäksi kasvien juuret pääsevät kasvamaan syvemmälle ja hyödyntämään vettä suuremmasta maatilavuudesta.

Maan rakenteen kehittäminen on Jaakkolan mukaan pitkäjänteistä työtä. Multavuutta voidaan parantaa vain hitaasti, mutta maan kasvukuntoa voidaan ylläpitää esimerkiksi maanparannusnurmien, orgaanisten lannoitteiden ja tiivistymistä ehkäisevien viljelytoimien avulla.

Kehitystyötä ei kannata lykätä

Monilla tiloilla haasteena ovat edelleen puutteellinen salaojitus ja pellolle seisomaan jäävä vesi. Jaakkola näkee, että salaojitusvelkaa on Suomessa edelleen paljon, ja vesitalouden kehittämisessä riittää työtä.

Ratkaisut eivät kuitenkaan synny yhdessä yössä. Vesitaloutta parannetaan lohko kerrallaan ja investointi kerrallaan. Juuri siksi työn aloittamista ei kannata siirtää tulevaisuuteen.

– Vesienhallintaan olisi pitänyt tarttua jo eilen. Toiseksi paras hetki on tänään. Nämä eivät ole sellaisia asioita, jotka muuttuvat yhdessä vuodessa, vaan niitä pitää kehittää pitkäjänteisesti ja systemaattisesti, Jaakkola muistuttaa.

Haasteista huolimatta hän suhtautuu tulevaisuuteen luottavaisesti. Suomessa vettä riittää edelleen verrattuna moniin Euroopan kuivuudesta kärsiviin alueisiin. Kun vesitalouteen panostetaan suunnitelmallisesti, suomalaisella maataloudella on hyvät mahdollisuudet vastata muuttuvan ilmaston haasteisiin myös tulevina vuosikymmeninä.

www.pyhajarvi-instituutti.fi

Facebook ♦ Instagram ♦ YouTube ♦ LinkedIn