Lypsylehmien ruokinnassa käytettävän valkuaisen määrää voidaan monilla maitotiloilla vähentää ilman, että maidontuotanto kärsii. Samalla voidaan pienentää rehukustannuksia ja vähentää ympäristöön kohdistuvia päästöjä. Näihin tavoitteisiin tähtäävät ProAgria Itä-Suomen ja Luonnonvarakeskuksen yhteinen ViiMa-hanke eli Valkuaisviisas maidontuotanto -hanke.

Hankkeessa tutkitaan ja kehitetään lypsykarjan valkuaisruokintaa sekä etsitään käytännön ratkaisuja erityisesti kotimaisen valkuaisen käytön lisäämiseksi. Mukana on Luke Maaningalla toteutettava tutkimusosuus sekä pilotti- ja esimerkkitiloja Itä-Suomesta.

– Tavoitteena on vähentää valkuaisen yliruokintaa ja samalla myös typen sekä ammoniakin päästöjä. Lisäksi tuotetaan tietoa valkuaisruokinnasta ja viedään sitä käytäntöön tiloille ja asiantuntijoille, kertoo hankkeessa mukana oleva ruokinnan asiantuntija Hanna-Kaisa Ahonen.

Hankkeen taustalla on havainto siitä, että valkuaista syötetään maitotiloilla usein enemmän kuin olisi tarpeen. Valkuaisrehujen, kuten rypsin, määrän lisääminen ei enää tietyssä vaiheessa nosta maitotuotosta samassa suhteessa.

– Valkuaista ei kannata lisätä määräänsä enempää. Tuotoslisä ei enää kasva lineaarisesti, vaikka rypsiä lisättäisiin ruokintaan enemmän. Samalla rehukustannukset kasvavat, Ahonen sanoo.

Yliruokinta näkyy myös ympäristövaikutuksissa. Lehmä ei pysty hyödyntämään kaikkea typpeä, vaan osa siitä poistuu ympäristöön pääosin virtsan sekä lannan ja maidon mukana.

Kotimainen herne kiinnostaa

Hankkeessa selvitetään sitä, miten pääosin ulkomailta tuotavaa rypsiä voitaisiin korvata kotimaisilla valkuaiskasveilla, kuten herneellä ja härkäpavulla. Mukana olevilla Itä-Suomalaisilla pilottitiloilla viljellään tänä kesänä hernettä lypsykarjan rehuksi.

Osalla tiloista hernettä on viljelty jo pitkään, mutta monelle maitotilalle se on edelleen uusi vaihtoehto.

– Osa pilottitiloista on viljellyt hernettä vuosikymmeniä ja heille se on täysin normaali osa tuotantoa. Monella tilalla sitä pidetään silti edelleen erikoiskasvina, Ahonen kertoo.

Kotimaisen valkuaisen lisäämistä perustellaan myös huoltovarmuudella. Rypsi on Suomessa pitkälti tuontiraaka-aine, ja kansainväliset kriisit näkyvät nopeasti valkuaisrehujen hinnassa.

Kotimaiset valkuaiskasvit, kuten herne ja härkäpapu, tehostavat nautakarjan ruokinnan omavaraisuutta ja parantavat tilan taloudellista kannattavuutta. Niiden käyttö väkirehuna tai kokoviljasäilörehuna vaatii tarkkaa optimointia, jotta eläinten valkuaisen saanti ja typen hyväksikäyttö ovat tasapainossa. Lisätietoa aiheesta tarjoaa Luonnonvarakeskuksen Viima-hankkeen julkaisusarja Valkuaisruokinnan ABC 1–4.

Tilan johtaminen keskeisessä roolissa

Ahosen mukaan parhaat tulokset syntyvät lopulta kokonaisuuden hallinnasta.

– Tilan managementilla ja johtamisella on todella suuri merkitys. Ei riitä, että säädetään vain valkuaisruokintaa, jos muu toiminta tilalla ei ole kunnossa.

Hankkeen esimerkkitiloilta kerätyt kokemukset osoittavat, että onnistunut valkuaisruokinta rakentuu ennen kaikkea hyvän tilamanagementin varaan. Arjen tekeminen on suunnitelmallista, työnjako selkeä ja toimintamallit yhtenäisiä. Tuotantoa sekä eläinten terveyttä seurataan aktiivisesti, jolloin muutoksiin pystytään reagoimaan nopeasti. Myös karkearehujen tasalaatuisuuteen panostetaan ja säilörehun laatua seurataan säännöllisillä analyyseillä. Lisäksi tiloilla kehitetään jatkuvasti omaa osaamista ja hyödynnetään tarvittaessa asiantuntijoiden sekä muiden yrittäjien sparrausapua.

– Valkuaisruokintaa ei voida optimoida irrallaan perusasioista. Jos esimerkiksi säilörehun laatu vaihtelee tai lehmien syönti heittelee, ruokintaa ei pystytä säätämään tarkasti. Silloin valkuaislisä joko alittaa tarpeen ja rajoittaa tuotosta tai ylittää sen, jolloin kustannukset ja typen hukka kasvavat, Ahonen toteaa.

ViiMa-hanke jatkuu marraskuuhun 2026 asti. Hankeen päärahoittajana toimii Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto Itä-Suomen elinvoimakeskuksen ja Pohjois-Suomen elinvoimakeskuksen kautta.