Hyvinvointialueiden rankat säästötavoitteet ovat asettaneet päättäjänsä todella haastavaan tilanteeseen. Hyvinvointialueiden talouden tasapainottamisen ohjelmissa ratkaisuna tarjotaan ostopalveluiden leikkaamista kovalla kädellä. Lastensuojelun osalta kyse ei ole puhtaasta säästöstä, koska nämä palvelut on järjestettävä silloin hyvinvointialueilla. Lisäksi ostopalveluina tuotettuna palvelut tulevat usein halvemmaksi. samalla ratkaisu ei ole välttämättä kestävin pidemmällä aikajänteellä, vaan se voi ajaa hyvinvointialueet entistä pahempaan taloudelliseen kriisiin hyvinkin nopealla aikajänteellä.

Ei ole järkevää tai mahdollistakaan, että hyvinvointialueet tuottaisivat kaikki tarjoamansa palvelut omavaraisesti. Hyvinvointialueet tarvitsevat ostopalveluiden tuottajia sekä kolmatta sektoria täydentämään resurssejaan sekä tuomaan niihin tarvittavaa joustoa, tilanteissa kun palvelutarpeet sekä volyymit vaihtelevat.

– Historiasta saatava tilastollinen data kertoo, että kun nykyisen kaltaisessa tiukassa taloustilanteessa on lähdetty kaventamaan ostopalveluiden määrää, on siitä aiheutunut pidemmällä aikavälillä suurempia kustannuksia, Avosylin yhtymän avopalveluiden johtaja Toni Sipiläinen toteaa.

Sipiläinen täsmentää, että kun lastensuojelupalveluista karsitaan tai niihin pääsy vaikeutuu, tilanteet kriisiytyvät ja niiden korjaaminen voi viedä vuosia. Samalla siitä tulee merkittävästi kalliimpaa myös yhteiskunnalle.

Ratkaisuna aktiivinen monituottajamalli?

– Peräänkuuluttaisin aktiivista vuoropuhelua eri toimijoiden välillä, että saataisiin aikaiseksi riittävän tehokas monituottajamalli, jossa palveluiden mahdolliset päällekkäisyydet saataisiin poistettua ja toiminnasta saataisiin sekä kustannustehokasta että vaikuttavaa. Tähän keskustelufoorumiin olisi tärkeää saada mukaan vähintäänkin hyvinvointialueet, ostopalveluiden tuottajat sekä kolmas sektori.

Toimialalle olisi Sipiläisen mukaan saatava myös yhtenäinen toimintamalli, jonka määrittämällä tavalla kerättäisiin ja analysoitaisiin tietoa, jolloin eri palveluiden vaikuttavuudesta saataisiin vertailukelpoista dataa.

– Data auttaisi sekä hyvinvointialueita että yksittäisiä toimijoita löytämään parhaat mahdolliset ratkaisut, jotta tarjottava palvelu olisi mahdollisimman vaikuttavaa. Tätä kautta pystyttäisiin myös konkreettisesti mittaamaan taloudellisten panostusten suhdetta saavutettuihin tuloksiin.

Palveluiden kilpailuttamisessa pitäisi priorisoida ne asiat, joita aidosti pidetään merkityksellisenä palvelun laadun kannalta ja joihin halutaan investoida.

– Yksityisellä sektorilla on melko laaja yksimielisyys siitä, että kilpailutuksissa korostetaan liikaa sosiaalialan ammattikorkeakoulutusta osana ehdottomia laatuvaatimuksia. Tärkeämpää laadun kannalta olisi mielestämme moniammatillinen osaamisen ja kokemuksen yhteensovittaminen asiakkaan hyväksi, Sipiläinen toteaa.

Perhehoito on tutkimusten valossa laitoshoitoa vaikuttavampi toimintamalli

– Perhehoito on sekä kansallisen että kansainvälisen tutkimuksen mukaan vaikuttavampaa kuin laitoshoito. Perhehoito on myös lain mukaan ensisijainen sijaishuollon muoto ja viime vuosina monella alueella kasvussa ollut laitoshoidon osuus kasvattaa kustannuksia. Olisi tärkeää analysoida miksi perhehoidon kasvu on pysähtynyt tai jopa kääntynyt laskuun. Johtuuko se siitä millaisia lapsia ja nuoria tulee sijaishuoltoon vai siitä että perhehoidon osaaminen on hyvinvointialueilla hukkunut ja perhehoitoon sijoittamisessa ollaan liian varovaisia. Perhehoito on myös paljon edullisempaa kuin laitoshoito: yksittäisen lapsen tai nuoren kohdalla säästö voi olla useampia kymmeniä tuhansia vuodessa laitoshoitoon verrattuna.

– Kaikkia lapsia ja nuoria ei voida toki sijoittaa perheisiin, joten myös laitoshoidolle on paikkansa tässä kokonaisuudessa. Perhehoito on kuitenkin merkittävästi laitoshoitoa inhimillisempi tapa lapsen tai nuoren sijoittamiseen, Avosylin yhtymän sijaishuoltopalveluiden johtaja Katja Halonen kertoo.

Lastensuojelun kriisiytyminen voi aiheuttaa suuria kustannuksia

Säästöillä voidaan saavuttaa Sipiläisen mukaan näennäistä helpotusta hyvinvointialueiden budjetteihin, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että asiakkaita tulee koko ajan kasvavissa määrin.

– Jos oikea-aikaisten matalankynnyksen palveluista aletaan leikkaamaan ja tilanteet pääsevät kriisiytymään, lastensuojelussa voi käydä niin, että lapsia joudutaankin sijoittamaan. Tämä luo inhimillistä kärsimystä sekä tekee tilanteista entistä haastavampia purkaa. Samalla se kuormittaa hyvinvointialueiden taloutta paljon enemmän, koska kevyemmät tukitoimet eivät enää riitä. Kyseessä on varsin moniulotteinen ongelma, joka olisi ratkaistava ennen kuin tilanteet toden teolla kriisiytyvät.

Sipiläinen muistuttaa, että vaikka ostopalveluiden määrää vähennettäisiin radikaalistikin, se ei tee hyvinvointialueiden omasta palveluiden tuottamisesta yhtään sen helpompaa tai halvempaa.

– Kun omaa palvelutarjontaa täydennetään ostopalveluiden käytöllä, voidaan riskittömästi reagoida palvelutarpeiden vaihteluihin. Tämä säästää kustannuksissa, ilman että palveluiden taso heikentyisi tilanteissa, kun sille tuleekin yllättävää tarvetta. Asiakasmääriä ja tarpeita on lähes mahdotonta ennustaa etukäteen, Toni Sipiläinen mainitsee

Katja Halonen on työskennellyt aiemmin nykyisten hyvinvointialueiden toimintakentällä ja tunnistaa päätöksentekijöiden haasteet.

– Mielestäni vastakkainasettelu ostopalveluiden ja hyvinvointialueiden oman tuotannon välillä on väärä lähestymistapa. Meitä kaikkia tarvitaan näiden haasteiden ratkaisemiseen.

Sipiläisen mukaan kaikkien osapuolten pyrkimyksenä on tuottaa asiakkailleen mahdollisimman laadukasta palvelua, mahdollisimman nopeasti ja matalalla kynnyksellä.

– Haluan peräänkuuluttaa yhteisen keskustelufoorumin tarpeellisuutta, että näistä asioista voitaisiin ottaa oikeasti selvää ja arvioida mikä malli olisi se kaikkein järkevin isossa kuvassa. Kuinka käytettävissä olevaa rahaa voitaisiin käyttää fiksummin, ilman että palvelun määrästä ja laadusta tarvitsisi tinkiä ainakaan kohtuuttomasti.

Suomessa perhehoidon osuus verrokkejaan pienempi

Katja Halonen kertoo, että Suomessa ollaan mm. perhehoidon osalta monia muita maita jäljessä, vaikka tulokset ovat sen osalta varsin hyviä.

– Esim. Irlannissa ja Norjassa 90 % huostaanotetuista lapsista on perhehoidossa ja Ruotsissa ja Iso-Britanniassa vastaava luku on 70 %. Meillä vastaava luku on kaikista sijoituksista vain 55 % (tiedot vuodelta 2022). Suomessakin pitäisi herätä miettimään miksi tämä on näin ja miten perhehoidon osuus saadaan kasvuun. Meillä on paljon kokemusta siitä miten vahvasti tuetulla perhehoidolla pystytään mahdollistamaan haastavastikin oirehtivien lasten sijoitus perhehoitoon. Kaikki kytkeytyy siihen ajatukseen, että perhe on kuitenkin lapselle ja nuorelle se luonnollinen kasvuympäristö.

Palvelujärjestelmä vaatii kokonaisvaltaista uudelleentarkastelua

– Nyt pitäisi aidosti miettiä mitä seurauksia sillä on 2–5 vuoden päästä, jos nyt säästetään tietyissä kevyemmissä lastensuojelun palveluissa, Katja Halonen toteaa.

Toni Sipiläinen jatkaa, että avo- tai sijaishuolto ei ole ratkaisu kaikkeen, vaan lisäksi tarvitaan myös peruspalveluita.

– Kouluterveydenhuolto, psykologit, kuraattorit ja muut, joista on säästetty, näkyy suoraan myös meidän avo- ja sijaishuollon palvelutarpeissa. Olisi tärkeää pystyä luomaan sellainen palvelujärjestelmä, missä olisi riittävä määrä varhaista tukea pienempiin haasteisiin. Lisäksi olisi palvelukokonaisuus asiakkaille, jotka tarvitsevat useampia yhtäaikaisia palveluita. Tarvittaisiin kokonaisvaltaista uudistusta kaikkien palveluiden suhteen, ettei keskityttäisi vain lastensuojeluun tai terveydenhuoltoon, Sipiläinen mainitsee.

Lapsiperheitä ei pitäisi nyt Halosen mukaan unohtaa, vaan olisi mietittävä kuinka voitaisiin välttää raskaammat sijaishuollon palvelut. Myös sijaishuollossa täytyy tehdä viisaita päätöksiä.

– Kokemustemme mukaan hyvinkin haastavasti oireilevia lapsia voidaan sijoittaa perhehoitoon, mikäli sijoitukseen kytketään vahva tuki. Pystymme tuottamaan vaikuttavaa lastensuojelun palvelua hedelmällisessä yhteistyössä hyvinvointialueiden ja muiden palveluntuottajien kanssa ja helpottamaan näin sekä taloudellista painetta että vapauttamaan työntekijäresurssia monessa kohtaa hyvinvointialueilla.

Avosylin yhtymä

Lastensuojeluun keskittynyt Avosylin yhtymä on jälleen 100 % suomalaisomistuksessa. Yhtymään kuuluvat Neljä Astetta Oy, Perhehoitokumppanit Suomessa Oy sekä Perhekoti Pallo Oy. Yritysten toimintaan kuuluu avohuollon palveluita, perhehoidon palveluita, laitoshoitoa sekä erilaisia valmennuksia ja kuntouttavaa toimintaa. Lisäksi Pallo-kodit tarjoaa perustason laitoshoidon palveluita Lappeenrannassa. Avosylin yhtymässä on jo lähes 20 vuoden kokemus lastensuojelun palvelutuotannosta sekä palveluiden kehittämisestä. Yhtymän toimipisteissä eri puolilla Suomea työskentelee noin 300 lastensuojelun ammattilaista.

avosylin.fi