Keväällä hyväksytyn vesihuoltouudistuksen visiona on vastuullinen vesihuolto 2030, joka varmistaa laadukkaat ja turvalliset vesihuoltopalvelut sekä sen, että vesihuoltoala uudistuu hiilineutraaliksi kiertotalouden edelläkävijäksi vuoteen 2030 mennessä.

Vesihuoltolaitoskentän hajanaisuus on yksi toimialan suurimmista haasteista. Vesihuoltolaitoksia on 1 100, mutta noin 80 suurinta toimijaa tuottaa noin 80 prosenttia kaikista palveluista. Monilla pienemmillä vesihuoltolaitoksilla on pulaa sekä osaajista että muista resursseista.

Kiristyvä EU-lainsäädäntö luo uusia velvoitteitta esimerkiksi riskienhallintaan ja energiatehokkuuteen. Lisäksi kuntatalouden haasteet uhkaavat vesihuoltolaitosten taloutta ja omistussuhteita ja vesihuoltoinfran korjausvelka kasvaa kestämättömällä tavalla.

– Yksi uudistuksen keskeisistä haasteista on, miten onnistumme eri toimijoiden yhteistyönä kehittämään yhteiskunnalle elintärkeää vesihuoltosektoria siten, että saamme korjausvelan kasvun selätettyä. Tähän tarvitaan laaja keinovalikoima, joka pitää sisällään mm. rakennemuutoksen edistämistä, taloudenpidon ja omaisuudenhallinnan kehittämistä, entistä laajempaa alueellista yhteistyötä sekä tietenkin lainsäädännön uudistamista, toteaa maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio. 

Vesihuoltouudistusohjelma koostuu kahdeksasta toimenpidekokonaisuudesta, ja sen valmisteli vuonna 2020 asetettu visioryhmä laajassa yhteistyössä eri sidosryhmien kanssa. Uudistusohjelma oli lausunnoilla alkuvuodesta ja siihen saatiin 118 lausuntopalautetta, joista valtaosa tuki tavoite- ja toimenpidekokonaisuutta. Tämä osoittaa uudistuksen tärkeyden ja tarpeellisuuden. Uudistusohjelman toimeenpano aloitetaankin välittömästi.

Pohjavesien merkitys vesihuollossa korostuu

Pohjavesi on maanpinnan alapuolella olevaa vettä sellaisessa syvyydessä, jossa maa on vedestä kylläinen. Pohjavesi muodostuu huonosti vettä läpäisevien maakerrosten päälle. Se soveltuu hyvin vesihuollon raakavedeksi, koska se kulkee muodostuessaan yläpuolellaan olevien maakerrosten läpi, jotka suodattavat siitä epäpuhtauksia.

Pohjavettä on perinteisesti käytetty vedenlähteenä kaivojen kautta, mutta vasta 1960-luvulla alueellisia pohjavesivaroja ryhdyttiin laajemmin kartoittamaan ja niiden käyttöä suunnittelemaan. 1970-luvulla vesihallinto määritteli vedenhankinnan kannalta tärkeät pohjavesialueet ja siitä lähtien pohjaveden merkitys vesihuollossa on jatkuvasti kasvanut. Tällä hetkellä Suomen kotitalouksien ja elintarvikelaitosten vedenhankinta perustuu pääosin pohjaveteen ja tekopohjaveteen, pääkaupunkiseutua ja länsirannikkoa lukuun ottamatta. Esimerkiksi vuonna 2015 kaikesta vesilaitosten käyttämästä raakavedestä 59 prosenttia oli pohjavettä tai tekopohjavettä.

Pohjavesialueet

Suomessa on kartoitettu noin 6000 pohjavesialuetta, joilla muodostuu yhteensä noin 5,4 miljoonaa kuutiometriä pohjavettä vuorokaudessa. Suomen pohjavesialueet ovat siis suhteellisen pieniä.

Eniten pohjavesialueita on Lapin ELY-keskuksen alueella, noin kolmannes koko Suomen pohjavesialueista. Vähiten pohjavesialueita on Ahvenanmaalla sekä Pohjois- ja Etelä-Savon ELY-keskusten alueilla.

Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaan ELY-keskus luokittelee alueensa pohjavesialueet kolmeen luokkaan. 1-luokan alueen vettä käytetään tai on tarkoitus käyttää yhdyskunnan vedenhankintaan tai talousvetenä keskimäärin yli 10 m3 vuorokaudessa tai yli 50 ihmisen tarpeeseen. 2-luokkaan kuuluvat muuhun vedenhankintakäyttöön soveltuvat alueet, joiden pohjavesi soveltuu myös yhdyskunnan vedenhankintaan tai talousvedeksi. E-luokkaan kuuluvat pohjavesialueet, joiden pohjavedestä pintavesi- tai maaekosysteemi on suoraan riippuvainen.

Pohjavesien hyödyntäminen

ELY-keskusten tehtävä on edistää alueillaan vedenhankinnan ja -jakelun toimintavarmuutta sekä edistää ja valvoa pinta- ja pohjavesivarojen kestävää käyttöä. Lisäksi niiden vastuulla on muun muassa pohjavesialueiden suojelu ja pohjavesitiedon hankinta.

Pohjavesikysymykset ovat tärkeitä ja pohjavesiosaamista tarvitaan yhdyskuntien vedenhankinnan lisäksi monenlaisissa tehtävissä kuten alueiden käytön suunnittelussa ja vesiensuojelussa. Pohjavesiasioissa korostuukin alueellinen ja poikkihallinnollinen yhteistyö.

Lähde: Maa- ja metsätalousministeriö