– Maailmantilanteesta huolimatta positiivista on se, että ainakaan vielä infrahankkeita ei ole keskeytetty, lukuun ottamatta Saimaan kanavan uudistamista. Toivottavasti siihen varattu raha kohdennetaan tänne Itä-Suomeen, toteaa INFRA Pohjois-Karjala ry:n toiminnanjohtaja Pekka Lyytikäinen.

– Kun talouden pyörät pyörivät hieman tahmeammin, investoiminen infraan toimii elvyttävästi. Mitä paremmassa kunnossa väylät ovat, sitä pienemmällä energiankulutuksella saadaan ihmiset ja tavarat liikkumaan.

Pitkäjänteisyyden lisäksi tarvitaan resursseja

Pekka Lyytikäinen muistuttaa, että hallitus on päättänyt valtakunnallisesta liikennejärjestelmäsuunnitelmasta vuosille 2021–2032 (Liikenne12-suunnitelma).

– Liikenne12-suunnitelma tuo liikennejärjestelmän suunnitteluun kaivattua pitkäjänteisyyttä yli vaalikausien. Pitkän aikavälin väyläsuunnittelua on tehty muissa Pohjoismaissa jo hyvin kauan, puhumattakaan läntisen Euroopan maista.

– Parannettavaa riittää Itä-Suomessa. Esimerkiksi VT 9 välillä Joensuu-Kuopio on valtatieksi aivan onneton. Myös pitkittäisteitä pitää kehittää. Hyväkuntoiset väylät generoisivat alueen suotuisaa kehitystä, mutta olemme jääneet rahanjaossa mopen osille muuhun maahan verrattuna. Korjausvelkaa on todella paljon, varsinkin kun mennään kuntien keskustaajamista syrjemmälle.

Kunnissa infrasta huolehditaan

Pekka Lyytikäinen pitää rohkaisevana sitä, että kunnat ja kaupungit satsaavat infraan sen minkä pystyvät.

– Kunnissa on oivallettu että investointi infraan on investointi tulevaisuuteen. Jos yhteydet eivät toimi, yritykset poistuvat, ja sitä myötä lähtevät ihmiset, oppilaitokset ja kaikki muukin.

– Toivottavasti rahoitus kunnissa säilyy vähintäänkin nykyisellä tasollaan. Esimerkiksi Joensuussa maakuntakeskuksen sujuvasti toimiva infra säteilee hyvää myös ympäröivälle alueelle. Saavutettavuus ja luotettavat yhteydet ovat menestyvän yritystoiminnan edellytyksiä.

Osaavat ammattilaiset takaavat onnistuneet urakat

Infrainvestoinnit lisäisivät myös alan vetovoimaa työllisyyden näkökulmasta. Ammattitaitoiset tekijät ovat avainasemassa, kun tavoitellaan työn korkeaa laatua.

Tilaajan kannalta ratkaisevaa on yritysten palveluntuottokyky. Sen muodostavat osaava henkilöstö ja ajanmukainen konekanta, joiden turvin urakka toteutetaan suunnitelmallisesti ja ajallaan.

– Yritysten palveluntuottokyvyn edistämiseksi on oltava tarjolla riittävästi tasokasta koulutusta. Sen toteuttamiseen tarvitaan valtion rahoitusta, johon INFRA Pohjois-Karjala ry pyrkii myötävaikuttamaan esimerkiksi alueen kansanedustajien kautta. Savo-karjalaisittain olemme samassa veneessä.

Koulutuksen tulisi vastata alan ja alueen tarpeisiin

Tekninen kehitys on ollut ripeää esimerkiksi koneohjauksessa. Uutta opittavaa tulee eteen jatkuvasti, ja työmailla vaaditaan aiempaa enemmän laajojen kokonaisuuksien hallintaa.

– INFRA ry:llä, yrityksillä ja oppilaitoksilla on hyvä käsitys siitä, millaista koulutusta ja miten paljon uusia työntekijöitä alalle tarvitaan, Pekka Lyytikäinen mainitsee.

Koulutuksen rahoitus perustuu volyymeihin ja niiden odotusarvoihin, joten Itä-Suomi jää tässäkin suhteessa huonompaan asemaan kuin muut alueet.

– Olemme pyrkineet osoittamaan ministeriölle ja päättäjille, että rahoitusmallissa on Itä-Suomen negatiivista kierrettä voimistavia epäkohtia.

Yksi INFRA ry:n keinoista vahvistaa alaa on mukanaolo erilaisissa projekteissa.

– EU:n rakennerahastohankkeiden tuella olemme pystyneet hankkimaan esimerkiksi oppilaitoksille kalustoa, Lyytikäinen kertoo.

Koulutusta kehitetään yhdessä yritysten kanssa

Pekka Lyytikäisen mukaan infra-alalle nuorisoasteen koulutukseen oli tänä vuonna ensisijaisia hakijoita tuplasti enemmän kuin aloituspaikkoja, joten vetovoimaa edelleen on.

– Mutta onko alalla pitovoimaa? Olosuhteiden vuoksi ala on voimakkaasti sesonkiluontoinen. Kesäisin on hirveästi töitä, tarvittaisiin enemmän tasaista ympärivuotisuutta.

Niukoista resursseista huolimatta infra-alan opetus on Pohjois-Karjalassa oivassa vireessä.

– Koulutusta on kehitetty yhdessä yritysten kanssa, mistä hyvänä esimerkkinä ovat YSAOn Liperin toimipiste ja Riveria. Meillä on kumppanuussopimuksia molempien oppilaitosten kanssa.

– Alalta poistuu enemmän työntekijöitä kuin uusia tulee, eläköityminen on voimakasta. Kuilu kasvaa ikään kuin korkoa korolle vuosittain. Onneksi on vielä ihmisiä, joita kiinnostaa työskennellä käsin ja isoilla koneilla, ja nähdä oman työnsä jälki.

Hintojen nousu ja saatavuusongelmat rasittavat alaa

Infra-ala on poikkeuksellisten haasteiden keskellä. Materiaalien saatavuudessa on ongelmia ja niiden hinnat ovat nousseet huimasti – samoin polttonesteiden.

– Esimerkiksi teräksen osalta puhutaan jo tuntien aikaikkunoista, kun hinta nousee, Lyytikäinen kuvailee.

– Yritysten ongelmana on nousseiden kustannusten siirtäminen palveluiden tuotantoketjuun. Se on erittäin vaikeaa varsinkin julkisissa hankinnoissa. Infrahankkeita ei oikein voi tehdä talkoilla tai harrastuksen vuoksi.

Lyytikäinen mainitsee, että osittainen helpotus on, jos tarjouspyyntöasiakirjoissa kustannuksia on sidottu indeksiin.

– On kuitenkin muistettava, että indeksit laahaavat aina todellisen tilanteen perässä. Väylävirastolla ja ELY-keskuksilla on järjestely, jonka kautta on hankekohtaisesti perustellen mahdollista saada huomioitua osa kohonneista materiaalikuluista.

Poliittisia valintoja

Pekka Lyytikäinen korostaa, että polttonesteiden, materiaalien ja varaosien hinnannousu yhdessä epävarman saatavuuden kanssa on yrityksille valtava ongelma.

– Tilanne on erikoinen ja vaikea. Infra- ja konetyöala käyttää kevyttä polttoöljyä eli löpöä, jonka keskihinta on noussut vuodessa samaa tahtia kuin dieselöljyn, jopa enemmän.

– Mitä yritys voi tehdä, jos kokonaisurakkaan sisältyvät rakennustarvikkeet, mutta niitä ei olekaan saatavilla tai jos niiden hinta on moninkertaistunut? Tiehankkeissa voi pohjatyöt olla sovittuna tälle vuodelle ja päällystystyöt ensi vuodelle, mutta bitumin saatavuudesta vuonna 2023 ei ole minkäänlaista varmuutta, Lyytikäinen antaa esimerkkejä.

– Bitumin hinta on jo karannut käsistä, joten samalla rahalla saa nyt paljon vähemmän päällystettyjä kilometrejä kuin aikaisemmin. On tehtävä vain paikkaa paikan päälle, ja korjausvelka kasvaa entisestään.

Lyytikäinen huomauttaa, että toisinkin voisi olla. Kyse on poliittisista valinnoista.

– Valtio ottaa kumipyöräliikenteestä yli 8 miljardia euroa erilaisina veroina vuosittain, mutta palauttaa sektorille tuosta summasta vain murto-osan.

www.rakennusteollisuus.fi/INFRA/

Twitter
Facebook
Blogi
Linkedin
YouTube