Pelastusylijohtaja Kimmo Kohvakan mukaan Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on ravistellut monella tavalla kansainvälistä yhteistyötä ja eri maiden varautumissuunnittelua. Sota on vaikuttanut myös suomalaiseen pelastustoimeen.

– Ensinnäkin olemme lähettäneet ukrainalaisille pelastajille laajalla skaalalla erilaisia materiaaliryhmiä, kuten henkilökohtaisia varusteita ja ajoneuvoja. Tämä työ on ollut jatkuvaa ja se alkoi heti Venäjän hyökkäystä seuranneena päivänä 25.2.2022. Sisäministeriö ja pelastusosasto koordinoivat siviilimateriaaliapua.

– Ukrainan sotaa analysoidaan myös siitä näkökulmasta, mitä tästä sinänsä tavattoman vakavasta ja kamalasta tilanteesta voimme oppia omaan kansalliseen varautumiseemme, Kohvakka mainitsee.

– Havainnot Ukrainasta alleviivaavat sitä, kuinka tärkeää tänäkin päivänä valitettavasti on varautua kaikkein karmeimpiin ja pahimpiin skenaarioihin. Olemme todistaneet Ukrainassa tärkeiden kohteiden systemaattista ja tarkoituksellista tuhoamista, jonka tarkoituksena on vaikeuttaa ihmisten elämää mahdollisimman paljon. Energiainfrastruktuurin tuhoaminen on heikentänyt myös teollisuuden ja yritysten toimintaedellytyksiä, ja teollisuuteen on kohdistunut asevaikutusta joko suoraan tai vähintäänkin oheisvaikutuksena.

Suomessa tehty omatoiminen varautuminen on painottanut arjen päivittäisiä haasteita ja onnettomuusuhkia, mutta sen lisäksi kansallisessa ajattelussa on aina ollut mukana myös varautuminen laajoihin poikkeusoloihin. Kimmo Kohvakan mukaan nyt on syytä pohtia niitä olosuhteita, jotka äärimmäisiin poikkeusoloihin sisältyisivät, ja sitä, mitä vielä voisimme tehdä.

– Onko esimerkiksi yritysten pelastussuunnittelussa ja omatoimisessa varautumisessa kauttaaltaan mietitty väestönsuojelu, henkilöstön koulutus, toiminnan jatkuvuus ja muut tarpeelliset osa-alueet?

Nato-ulottuvuus viranomaisyhteistyön kautta

Varautumisen kokonaiskuvaan kuuluu myös Suomen kansallinen turvallisuusratkaisu. Kimmo Kohvakka kertoo, että pelastustoimessa Nato-yhteistyötä on tehty koko rauhankumppanuuskauden ajan vuodesta 1994, ensin siviilivalmius-käsitteen ympärillä ja myöhemmin ns. resilienssityönä, joka sisältää siviilivalmiuteen, pelastustoimeen ja väestönsuojeluun liittyvät asiat.

– Poikkeusoloja koskevassa kansallisessa suunnittelussa teemme perinteisesti yhteistyötä Puolustusvoimien kanssa, ja on selvää, että Nato-jäsenyys tuo työhön liittoumatason ulottuvuuden, kun puhutaan pelastustoimen vastuista esimerkiksi väestönsuojelussa.

Ilmastonmuutos lisää onnettomuusriskejä

Yksi kansainväliseen toimintaan ja ympäristöön liittyvä akuutti asia on ilmastonmuutoksen aiheuttamiin uhkiin varautuminen.

– On hyvä muistaa, että globaali ilmastohätätila on koko ajan käynnissä. Myös Suomessa täytyy jatkuvasti kehittää kansallisia suorituskykyjä sitä varten. Esimerkiksi metsä- ja maastopalojen yleistyminen kuumien ja kuivien kesäkausien aikana on meilläkin selkeä tilastollinen tendenssi, Kohvakka sanoo.

– Metsä- ja maastopalojen torjunta on osa pelastustoimen eurooppalaista yhteistyötä. Esimerkiksi viime vuonna suomalaisia pelastajia oli kuukauden ajan valmiudessa Kreikassa, ja tälle kesälle on tulossa vastaavanlainen järjestely. Yhteinen eurooppalainen varautuminen metsä- ja maastopalokausiin tulee olemaan näillä näkymin pysyvä asetelma.

Sujuva siirtymä hyvinvointialueisiin

Kotimaassa aloittivat hyvinvointialueet toimintansa tämän vuoden alussa. Pelastustoimen osalta Kimmo Kohvakka toteaa, että uudistuksen käynnistyminen ja liikkeelle lähtö on sujunut hyvin ja ennakoidusti.

– Kentän peruspalvelutyössä muutos ei näkynyt, eikä sen ollut tarkoituskaan näkyä. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta toiminta jatkui samoilla alueilla kuin ennenkin, joten siirtymä pystyttiin toteuttamaan saumattomasti.

– Uudistus liittyykin lähinnä siihen, kuinka pystymme toteuttamaan hyvinvointialueiden sisällä hyvää yhteistoimintaa ja synergiaa sosiaali- ja terveystoimen kanssa, Kohvakka korostaa.

Kansallinen yhdenmukaisuus helpottaa yrityksiä

Uudistuksen myötä valtion ohjaus pelastustoimessa vahvistui, mikä parantaa entistä yhdenmukaisempien ja siten yhdenvertaisempien pelastustoimen palveluiden tuottamista koko maassa.

– Toivottavasti uudistuksen tavoitteet valtakunnallisesti yhtenäisemmistä suuntaviivoista esimerkiksi onnettomuuksia ehkäisevässä työssä toteutuvat. Ajatuksena on, että kokonaisuus toimii mahdollisimman hyvällä yhteisellä tietopohjalla. Sisäministeriön ohjauksella ja valtion uusilla ohjaustyökaluilla pystymme huolehtimaan siitä, että voimme tukea alueita työssään ja toisaalta olla vahva kansallinen toimija, jos isompia harteita tarvitaan.

Kimmo Kohvakka toteaa, että varsinkin koko maan laajuisesti toimivien yritysten näkökulmasta yhteistyötä pelastustoimen kanssa hankaloitti aikaisemmin eroavaisuudet alueiden välillä.

– Yritysten suuntaan vuoden alusta voimaan tullut rakenne näkyy toivottavasti aiempaa linjakkaampana kansallisena näköalana. Toivottavasti voimme nyt toimia asiakkaiden kannalta yhtenäisemmin koko maassa.

Pelastustoimen uusi strategiakausi alkoi

Valtioneuvosto vahvisti viime vuoden loppupuolella pelastustoimen valtakunnalliset strategiset tavoitteet vuosille 2023–2026. Ensimmäinen tavoite on, että pelastustoimen palvelutaso toteutuu yhdenvertaisesti ja laadukkaasti sekä valtakunnallisesti että alueellisesti.

Usea tavoitekohta liittyy pelastustoimen palvelutuotantoon, kuten onnettomuuksien ehkäisyyn. Siltä saralta Kimmo Kohvakka nostaa esiin tavoitteen puolittaa tulipalojen määrä vuoteen 2030 mennessä.

– Se on urakka, johon tarvitaan ilman muuta myös elinkeinoelämän kanssa tehtävää yhteistyötä. Kyseessä on mielenkiintoinen onnettomuuksien ehkäisyn osa-alue, josta saamme mallin ja rakenteen kaikenlaisten onnettomuuksien vähentämiseen tämän päivän yhteiskunnassa.

Riittääkö henkilöstöä?

Kimmo Kohvakka korostaa, että pelastustoiminnan kannalta tällä strategiakaudella on oleellista se, kuinka saadaan varmistettua perustoimintavalmius kattavasti koko maassa.

– Avainasia on henkilöstömäärä: Kuinka pystymme varmistamaan, että meillä on riittävästi sekä päätoimisia pelastajia että sopimuspelastajia?

– Nyt riveissämme on noin 20 000 pelastajaa, joista 4 000 päätoimista ja 16 000 sopimuspelastajaa. Arvioimme, että vuoteen 2030 mennessä tarvitsemme päätoimisia pelastajia noin tuhat lisää, jotta voisimme täyttää lakisääteiset tehtävämme. Arvio sopimushenkilöstön poistumasta on epätarkempi, mutta heidänkin osaltaan kyse on useista tuhansista. On tavattoman tärkeää pelastustoimen valtakunnallisen palvelun kannalta, että kautta maan on myös riittävä sopimushenkilöstö olemassa.

Omaan pelastuslaitokseen voi ja kannattaa ottaa yhteyttä

Varautumiseen liittyvissä asioissa pelastusylijohtaja rohkaisee yrityksiä ottamaan yhteyttä oman alueen pelastuslaitokseen.

– Sieltä kannattaa aina lähteä alkupäätä purkamaan, olipa kyse sitten arjen haasteista tai laajemmasta varautumisesta poikkeusoloihin. Näin myös pelastusviranomainen pysyy ajan tasalla siitä, millaisia ajankohtaisia ja uusia asioita yrityskentällä nousee esille. Paikalliselta tasolta osataan ohjata eteenpäin, jos kysymys vaatii laajempaa kansallista tarkastelua, tai jos paras asiantuntemus löytyy jostakin muualta.

– Suomalainen toimintamalli on yhteistyötä, jossa ovat mukana myös teollisuus, yritykset ja koko elinkeinoelämä. Meidän pitää yhdessä arvioida ennalta riskejä ja varautua niihin. Pelastustoimen on pystyttävä tukemaan yritysten omatoimista varautumista tarjoamalla riittävät tiedot ja perusteet, joihin yritykset voivat nojata. Toisaalta oman varautumisen osalta kukin toimija on itse se paras asiantuntija, Kimmo Kohvakka toteaa.

Pelastustoimi sisäministeriön www-sivuilla: intermin.fi/pelastustoimi