Sara Seppälä työskentelee Bolidenin Kevitsan kaivoksella ympäristöinsinööriharjoittelijana ja Juho Ollila metallurgiharjoittelijana. Nämä ovat vain kaksi esimerkkiä sadoista eri alojen tehtävistä, joissa Bolidenilla työskennellään. Molemmat opiskelijat pitävät kaivannaisteollisuuden työtehtäviä mielenkiintoisina ja monipuolisina.

Opinnäytetyöt valmistuvat työskentelyn ohessa

Sara Seppälä on opiskellut Oulun yliopistossa ympäristötekniikkaa kolme vuotta.

– Kevitsaan tulin töihin viime kesäksi ja pesti on jatkunut syksyyn. Minulla on tekeillä kandityö Kevitsan kaivoksen sivukivialueen maisemoinnin hiilijalanjäljestä. Juho Ollila opiskelee viimeistä vuottaan diplomi-insinööriksi Aalto-yliopistossa.

– Opiskelen metallien jalostus- ja kierrätystekniikkaa ja teen diplomityötäni. Sen aihe liittyy Kevitsan rikastamon prosessien kehittämiseen. Kevitsassa olin ensimmäisen kerran v. 2018 kesätöissä rikastamolla operaattorina. – Peruskoulussa ja lukiossa pidin kemiasta ja fysiikasta, ylipäätään luonnontieteistä. Opiskelupaikkaa pohtiessani huomasin yliopiston opinto-ohjelmasta kemian-, bio- ja materiaalitekniikan koulutusohjelman, ja minua alkoi kiinnostaa tuotantoprosesseihin vaikuttaminen siten, että luonnonvaroja pystyttäisiin hyödyntämään mahdollisimman kestävällä tavalla, Ollila muistelee.

– Opintojen aikana minulle on valjennut, kuinka paljon käytämme erilaisia materiaaleja, metallien lisäksi sellupohjaisia tuotteita ja muoveja. Samalla ymmärrykseni kaivannaisteollisuudesta on huomattavasti laajentunut.

Kauaskantoista työtä

Sara Seppälä päätyi ympäristötekniikan alalle pidemmän kaavan mukaan.

– Aluksi tekniikan ala ei kiinnostanut, mutta kahden epäonnisen opiskelupaikkahaun jälkeen hahmottui ajatus, että olisi mielenkiintoista päästä vaikuttamaan teollisen tuotannon kestävyyteen. Huomasin, että ympäristötekniikassa on tähän aihepiiriin liittyviä opintosuuntia. Pääsin opiskelemaan alaa ja olen kyllä pitänyt opinnoista.

– Mitä enemmän ympäristötekniikasta oppii, sitä paremmin ymmärtää, miten laajalle eri asiat voivat vaikuttaa. Esimerkiksi ympäristöosastolla mietitään kysymyksiä satojen vuosien aikajänteellä.

Insinööri ratkoo ongelmia

Diplomityön tekemisen ohella metallurgiharjoittelijana työskentelevä Juho Ollila kertoo, että tehtäviin kuuluu seurata prosessin eri parametrejä ja tehdä tarvittaessa muutoksia, jotta prosessi toimii optimaalisesti.

– Työ on hyvin pitkälti Excelin pyörittelyä, havainnointia ja luovaa päättelyä. Pidän siitä, kun työssä pääsee käyttämään ongelmanratkaisukykyä, sillä useinkaan valmista ratkaisua ei ole ennestään olemassa. Kyky ajatella loogisesti ja ratkaisuhakuisesti on olennainen osa insinöörin työtä. On myös hyvä nähdä prosessin toteutuminen paikan päällä käytännössä, kokonaisuus avautuu sillä tavoin parhaiten. Sara Seppälän työtehtävät ympäristöinsinöörinä ovat monipuoliset.

– Otan ympäristönäytteitä pääosin vedestä, mutta jonkin verran myös maaperästä. Suoritan alueella ympäristötarkkailua ja koostan tarkkailun tulokset. Lisäksi teen ympäristöraportointia ja mittaan yhtiön omien ympäristötavoitteiden toteutumista. Muita tehtäviä ovat mm. ympäristötiedottaminen sekä ohjeiden ja suunnitelmien laatiminen.

– Monipuolisuus on työn suola. On hauskaa päästä säännöllisesti ulos kenttätyöhön. Ympäristöinsinöörin roolissa näkee tehdyn työn konkreettisia tuloksia, kun mittaustulokset menevät toivottuun suuntaan. Ympäristöinsinöörillä on hyvä olla halua tehdä asiat aina vain paremmin. Ympäristötarkkailussa kertyvän datan määrä on todella suuri ja oma työsarkansa on datan pitäminen hallinnassa, Seppälä kuvailee.

Luottavaisin mielin tulevaisuuteen

Sekä Sara Seppälä että Juho Ollila ovat tyytyväisiä Bolideniin työnantajana ja näkevät yhtiön varteenotettavana työpaikkana myös valmistumisensa jälkeen.

– Työskentely Kevitsassa on herättänyt mielenkiinnon opiskella enemmän kaivosalaa. Alalla on mahdollisuus vaikuttaa asioihin siellä missä ne tapahtuvat. Boliden panostaa ympäristöasioihin ja yhtiö on asettanut itselleen edistyksellisiä ympäristötavoitteita, Seppälä sanoo. Juho Ollila arvioi, että metallien jalostuksessa ja kierrätyksessä riittää töitä myös tulevaisuudessa.

– Varsinaisen kaivostoiminnan lisäksi alalla tehdään Suomessa myös tutkimus- ja kehitystyötä. Omat työtehtäväni Bolidenillä ovat juuri sellaisia, joihin olen valmistautunut ja kouluttautunut.

Kevitsan kaivos

• Sijaitsee Sodankylässä
• Perustettu 2012
• Henkilöstöä keskimäärin 520
• Kaivostyyppi: avolouhos
• Kaivoksen lopullinen syvyys: 500 metriä
• Malmintuotanto v. 2019 yli 7,5 miljoonaa tonnia
• Kaivoksen päätuotteet ovat nikkeli- ja kuparirikasteet. Nikkelin ja kuparin lisäksi rikasteet sisältävät kultaa, platinaa, palladiumia ja kobolttia.
• Bolidenilla on tuotantolaitoksia Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Irlannissa, pääkonttori Tukholmassa.

Artikkeli on julkaistu Opintomaailma 2020–2021 -lehdessä (Itä- ja Pohjois-Suomi).