Kolmivuotinen Eläytyen osalliseksi -hanke päättyi 31.8.2022. Hankkeen tavoitteena oli ylisukupolvisen kuormittuneisuuden vuoksi syrjäytymis- ja koulutuksesta putoamisen riskissä olevien nuorten auttaminen osallisuutta lisäämällä. Hanketta hallinnoi Tampereen ammattikorkeakoulu, toisena toteuttajana oli SASKY koulutuskuntayhtymä.

– Tässä hankkeessa halusimme suorittaa intervention ennaltaehkäisevästi varhaisessa vaiheessa ennen selvästi havaittavaa nuoren syrjäytymiskehitystä, emmekä halunneet kiinnittyä mihinkään tietyn luovaan menetelmään, toisin kuin aiemmissa hankkeissa, taustoittaaprojektipäällikkö Mari Vikman Tampereen ammattikorkeakoulusta.

Kukin hankkeessa toteutettu interventio oli n. 12 viikkoa kestänyt pienryhmä, jossa hyödynnettiin erilaisia eläytymisen menetelmiä. Pienryhmissä ovat nuorten ja hankehenkilöstön ohella olleet koko ajan kiinteästi mukana koulujen ja oppilaitosten ammattilaiset. TAMK:n interventiot kohdistuivat yläkouluihin, lukioon ja ammattikorkeakouluun ja SASKYn interventiot toisen asteen ammatillisiin oppilaitoksiin.

Nuoret itse!

Mari Vikmanin mukaan oleellinen periaate ELOS-ryhmissä oli nuorten oma osallisuus kaikessa toiminnassa suunnittelusta lähtien.

– Interventioiden lisäksi toteutimme hankkeen loppuvaiheessa työpajoja sekä nuorille että koulujen ammattilaisille. Työpajoissa hiottiin pienryhmätoiminnan mallia ja pohdittiin sen vaatimuksia.

Konteksteissa vaikuttavat mekanismit

– Hankkeessa kehitetty toimintamalli muodostui realistisen arvioinnin tuloksena. Olemme realistisen arvioinnin menetelmällä tunnistaneet ja kuvanneet loppujulkaisuumme ryhmäintervention kontekstit, mekanismit ja tulokset, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään, Mari Vikman kertoo.

– Hankkeen aikana yhteiskunnan tasolla vaikuttanut konteksti oli koronaepidemia. Koulun kontekstissa oli merkille pantavaa erot eri oppilaitosten toimintakulttuureissa. Seuraavana kontekstina olivat ryhmät ja lopulta vielä mukana olleet nuoret, heidän taustansa ylisukupolvisine haasteineen.

– Lisäksi dokumentoimme mekanismit, joilla saavutimme tuloksia kuvatuissa konteksteissa. Näitä mekanismeja olivat esimerkiksi nähdyksi ja kuulluksi tuleminen ja rohkeasti epävarmuuden äärellä oleminen. Realistisen arvioinnin menetelmässä keskeistä on, että mekanismit pätevät juuri niissä konteksteissa, joissa ne on kuvattu. Kontekstikuvauksen perusteella lukija voi arvioida, tuottaisivatko mekanismit toivottuja tuloksia myös hänen toimintaympäristössään.

Positiivisia kokemuksia

Mari Vikman huomauttaa, että käytetyt mekanismit ovat yksinkertaisia mutta usein hyödyntämättömiä koulun ja opiskelun arjessa.

– Havaitsimme, että melko pienimuotoisella matalan kynnyksen toiminnalla voidaan saada aikaan paljon hyvää.

Nuorten subjektiivisista kokemuksista nousi esiin tarkoituksenmukaisia ja merkityksellisiä asioita, kuten tuen saaminen ryhmästä ja vuorovaikutustaitojen vahvistuminen. Nuoret mm. kokivat sosiaalisten verkostojensa ja itsetuntonsa vahvistuneen sekä tunsivat saaneensa tukea ryhmästä – sekä toisilta nuorilta että aikuisilta ryhmänohjaajilta.

– Osalla kouluista oli jo olemassa pienryhmätoiminnan malleja, jolloin hanke toi näkökulmaa osallisuuden vahvistamiseen ja ylisukupolvisen kuorman helpottamiseen, Vikman kertoo.

– Kouluissa, joissa lähdettiin liikkeelle lähtöruudusta, korostui pienryhmätoiminnan ennakkovaihe, jolla interventiota pohjustettiin. Perusteellinen valmistautuminen tuotti hyviä tuloksia.

Nimensä veroinen hanke

Mari Vikman kuvailee, kuinka nuorten kanssa työskentelevät aikuiset tahtovat usein valmiin sapluunan ja käsikirjoituksen. Ryhmän toiminnan halutaan etenevän suunnitellusti.

– Hankkeen yksi merkittävä huomio oli, että ammattilaisen piti uskaltaa heittäytyä epävarmuuteen ja lähteä rakentamaan ryhmän toimintaa nuorten tarpeita kuullen ja omaan ammattitaitoonsa luottaen. Tällöin nuoretkin uskaltautuivat mukaan.

– Se, että nuoret saivat itse miettiä, mitä he ryhmässä halusivat, oli heille motivoivaa ja osallistavaa. Jokainen ryhmä rakentui tällä tavoin ainutkertaiseksi. Nuorille tärkeiksi asioiksi nousi joka tapauksessa juuri niitä teemoja, jotka olivat tarkoituksenmukaisia toiminnan tavoitteiden kannalta.

Toimintamalli on vapaasti kopioitavissa

Hankkeessa kehitettyä pienryhmätoiminnan mallia on pyritty juurruttamaan Pirkanmaan alueella ja Satakunnassa.

– Olemme iloisia siitä, että hankkeen aikana muotoiltu pienryhmätoiminta jatkuu Tampereen alueella useissa yläkouluissa koulun omana toimintana. Malli on vapaasti hyödynnettävissä missä päin maata tahansa, sanoo Mari Vikman.

– Eläytyen osalliseksi -hankkeen sivuille tulee loppujulkaisu, jossa kuvataan toimintamalli ja kerrotaan interventioiden tuloksista. Lisäksi teimme videodokumentin, joka taustoittaa hankkeen toimintaa.

projects.tuni.fi/elaytyenosalliseksi/
blogs.tuni.fi/elaytyenosalliseksi/
sasky.fi/sasky/hankkeet/elaytyen-osalliseksi/
Video: youtu.be/eb9PjGwowNo