Maatalous on hyvin herkkä sään ja ilmaston vaikutuksille. Ilmastonmuutos aiheuttaa maataloudelle merkittävää haittaa lauhkeilla ja trooppisilla vyöhykkeillä, mutta Suomen maataloudelle se voi tuoda mukanaan myös mahdollisuuksia.

Kun ilmasto lämpenee, lumipeite katoaa keväisin aikaisemmin ja kasvukausi aikaistuu. Satokausi voi myös jatkua syksyllä nykyistä pidempään. Pidentyvä kasvukausi parantaa erityisesti monien yksivuotisten, lämpöä suosivien kasvien kuten maissin tuotantomahdollisuuksia.

Kasvukauden pidentyminen näkyy suomalaisessa maataloudessa jo nyt. Viljelijät ovat monipuolistaneet viljelykasvivalikoimaa. Lisäksi aiemmin Etelä-Suomeen painottuneita lajeja, kuten herne, härkäpapu, rypsi ja rapsi, on otettu käyttöön yhä laajemmin. Pidentynyt kasvukausi on mahdollistanut myös myöhäisempien lajikkeiden käyttöönoton.

Kun ilmasto lämpenee edelleen, kasvien menestyminen Suomen talvessa paranee ja lajikirjo kasvaa. Tosin leudot ja kylmät jaksot voivat vuorotella yhä toistuvammin talvella, mikä lisää talvituhojen riskiä.

– Viljelykiertojen monimuotoistamisella saavutetaan lukuisia merkittäviä hyötyjä yksipuoliseen viljan viljelyyn verrattuna. Näitä ovat muun muassa maan kasvukunnon sekä ilmastokestävyyden paraneminen, tiivistää Luken tutkimusprofessori Pirjo Peltonen-Sainio.

Runsaat vesistöt ovat etu kuivuuteen varautumisessa

Ilmastonmuutoksen suurimpia haasteita maanviljelylle ovat lisääntyvät äärisäät kuten voimistuvat kuivuus- ja sadejaksot. Toisaalta Suomessa viljelijät ovat tottuneet sopeutumaan säänvaihteluihin ja niiden mukanaan tuomiin haasteisiin ja epävarmuuteen. Olemassa oleva sopeutumiskyky ja muutosvalmius ovatkin etu ilmastonmuutokseen ja sään ääri-ilmiöihin varautumisessa.

Helteet ja niiden voimistama kuivuus aiheuttavat merkittäviä satotappioita. Tällaisia satoihin vaikuttavia hellejaksoja on Suomessakin viime vuosina ollut lähes joka kesä. Kuivuus itsessään aiheuttaa satotappioita, minkä lisäksi se voi herkistää kasvustoja taudeille ja lisätä tuholaisten määrää.

Suomen runsaat vesivarat ovat etu ilmastonmuutokseen varautumisessa, sillä vesistöjen läheisyys tarjoaa maailman mittakaavassa poikkeuksellisen mahdollisuuden kasteluun. Laajan kyselyn mukaan viljelijät eivät kuitenkaan koe kastelua kiinnostavaksi. Merkittävin este on se, että kastelujärjestelmä on suuri investointi, jonka käyttöönoton tarpeesta ja takaisinmaksuajasta ei ole varmuutta.

Äärisäihin varautumiseen tarvitaan pitkäjänteisiä toimia

Suomessa sadanta ei jakaudu parhaalla tavalla suhteessa kasvustojen tarpeeseen. Kuivuutta on todennäköisimmin alkukesällä, jolloin sade olisi sadonrakentumisen kannalta tärkeää. Sateet yleistyvät ja runsastuvat, kun veden tarve vähenee.

Syys- ja talvisadannan odotetaan ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvän. Puintien aikaan sateista on lähinnä haittaa, minkä lisäksi syyssadanta uhkaa maan rakennetta ja lisää huuhtoumariskiä.

Äärisäiden haittoja voidaan vähentää ennakoivilla viljelytoimilla, joista monet vaativat pitkäjänteisyyttä. Tärkeimpiä ovat monihyötyiset toimenpiteet, jotka parantavat maan rakennetta ja kasvukuntoa sekä niiden myötä vesitaloutta.

Kasvintuhoojariskit kasvavat

Ilmastonmuutos ja sään ääri-ilmiöt voivat lisätä tuholaishyönteisten ja kasvitauteja aiheuttavien mikrobien lajikirjoa ja määrää. Ilmastonmuutos myös parantaa eteläisempien rikkakasvien kykyä tuottaa lisääntymiskykyistä siementä ja heikentää viljelykasvien kilpailukykyä rikkakasvien kanssa.

Nykyilmastossa kylmät talvet rajoittavat monien tuholaisten vakiintumista ja runsastumista. Ilmaston lämmetessä tuhohyönteisten esiintymisalueet voivat laajentua, talvimenestys parantua ja hyönteismigraatiot yleistyä. Sään ääri-ilmiöt voivat lisätä esimerkiksi kevätviljalle haitallisen tuomikirvan migraatioita.

Teksti- ja kuvalähde: Luonnonvarakeskus