Sosiaali- ja terveysalalla puhutaan yhä useammin traumainformoidusta työotteesta. Kyse ei kuitenkaan ole yksittäisestä menetelmästä, terapiamuodosta tai työkalusta, vaan laajemmasta muutoksesta tavassa ymmärtää ihmistä, vuorovaikutusta ja koko palvelujärjestelmää.

– Kyse on pitkäjänteisestä asennoitumisen ja koko paradigman uudistamisesta, luonnehtii projektipäällikkö Heidi Leinonen (Laurea).

Hankkeen päämääränä on ollut lisätä osaamista, mutta ennen kaikkea muuttaa toimintakulttuuria askel askeleelta.

– Tavoitteena on ollut lisätä organisaatioiden muutosvalmiutta kohti traumainformoitua työotetta ja -yhteisöä, Leinonen toteaa.

Traumainformoitu työote -hanke on rakentanut koulutusmallia traumainformoitujen työyhteisöjen tueksi. Samalla hanke on kehittänyt koulutuskokonaisuuden ja menetelmiä, joilla lisätään sote-palveluiden organisaatioiden ja työyhteisöjen muutosvalmiutta kohti toimintakulttuurin muutosta sekä traumainformoitua työotetta ja -yhteisöä. Laurean koordinoima hanke toteutetaan yhteistyössä Tampereen ja Turun ammattikorkeakoulujen kanssa. Hanke toimii 1.11.2023–31.10.2026 ja se on EU:n osarahoittama.

Yksilöstä yhteiskuntaan – traumainformoidun työotteen ydin on systeemisyys

Traumainformoidulle työotteelle ei ole yhtä vakiintunutta ja yksiselitteistä määritelmää, mikä tekee käsitteestä samalla sekä haastavan että kiinnostavan. Lehtori Eeva-Mari Miettinen (Tampereen ammattikorkeakoulu) korostaa keskustelun merkitystä.

– Käsite on tärkeä siksi, että se kokoaa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia yhteen.

Toisaalta ilmiön ympärille on muodostunut eräänlainen ”käsitemeri”.

– Puhutaan esimerkiksi traumatietoisuudesta, traumasensitiivisyydestä ja traumainformoidusta työotteesta, eikä aina ole selvää, mitä milläkin tarkoitetaan. On myös kysytty, miten traumainformoitu työote oikeastaan eroaa hyvästä perustyöstä, ja mitä lisäarvoa traumanäkökulma tuo.

Eeva-Mari Miettisen mukaan traumainformoidun työotteen keskeinen piirre on sen laaja-alaisuus.

– Sen ydin on systeemisyydessä. Se vie tarkastelua yksilökohtaamisesta laajemmalle tasolle: työyhteisöihin, organisaatioihin ja koko yhteiskuntaan.

Tämä mahdollistaa myös laajempien ilmiöiden tarkastelun.

– Puhutaan systeemisestä ymmärryksestä, eli siitä, miten traumat näkyvät yhteisöissä ja jopa globaalisti.

Traumainformoitu ajattelu liittyy näin laajemmin yhteiskunnallisiin ilmiöihin, kuten eriarvoisuuteen ja kriiseihin.

– Meillä on paljon sellaisia ylisukupolvisia tai kollektiivisia haavoittuvuuksia, joita emme välttämättä tunnista. Voidaan puhua kollektiivisista traumoista.

Samalla esiin nousee ekososiaalinen ulottuvuus.

– Olemme halunneet huomioida myös ympäristön merkityksen: miten luonto voi olla sekä traumojen lähde että toipumisen ympäristö, Miettinen sanoo.

Miettisen mukaan juuri tämä näkökulman muutos on olennaisin viesti.

– Ehkä keskeinen kärki on siirtymä yksilötasosta systeemiseen ymmärrykseen.

Elämme vahvasti yksilökeskeisessä kulttuurissa ja palvelujärjestelmässä, jossa laajoja ilmiöitä pyritään ratkaisemaan henkilökohtaisella tasolla. Tällöin juurisyihin ei puututa, mikä ei ole kestävää pitkällä aikavälillä.

Myös palvelujärjestelmä voi itsessään tuottaa kuormitusta ja jopa traumaa, vaikka sen tarkoitus on auttaa.

– Esimerkiksi lastensuojelun välttämättömät toimenpiteet voivat aiheuttaa traumaattisia kokemuksia lähipiirissä. Samoin terveydenhuollon toimenpiteet voivat olla asiakkaalle kuormittavia, Eeva-Mari Miettinen mainitsee.

Huomio kohdistuu myös sote-ammattilaisiin.

– Sijaistraumatisoituminen on todellinen ilmiö, joka vaikuttaa ammattilaisten hyvinvointiin. Toisaalta olemme halunneet nostaa esiin myös myötätuntotyytyväisyyden ja sijaisresilienssin käsitteitä. Tämä ei ole pelkästään raskasta työtä, vaan parhaimmillaan se lisää työn merkityksellisyyden kokemusta, Miettinen lisää.

Turvallisuus ja luottamus työn ytimessä

Traumainformoidun työotteen keskiössä on turvallisuuden tunne asiakassuhteissa niin asiakkaalla kuin työntekijällä. Molemminpuolinen turvallisuuden ja luottamuksen kokemus lisää sitoutumista palveluihin ja sitä kautta myös palveluiden vaikuttavuutta. Hankkeen kokemusten mukaan traumainformoitu lähestymistapa voikin aidosti parantaa palvelujen laatua ja vaikuttavuutta.

Kun ammattilainen ymmärtää trauman vaikutuksia ihmisen käyttäytymiseen, vuorovaikutus muuttuu.

– Ei kysytä, mikä ihmisessä on vikana, vaan mitä hänelle on tapahtunut, Heidi Leinonen kiteyttää.

Käsittäessään taustalla vaikuttavia tekijöitä voi työntekijä kohdata asiakkaan uudella tavalla.

– Ymmärrys traumojen vaikutuksesta antaa mahdollisuuden nähdä juuri ihminen vaikean tilanteen keskellä.

Laaja joukko ammattilaisia saman teeman äärellä

Hankkeessa koulutettiin laajasti eri sote-alojen ammattilaisia. Mukana on ollut mm. lääkäreitä, sosiaalityöntekijöitä, hoitajia ja ohjaajia.

– Meillä on ollut 228 osallistujaa neljältä hyvinvointialueelta. Jokaiselta hyvinvointialueelta on osallistujat jaettu kahteen ryhmään, joten yhteensä ryhmiä on ollut kahdeksan, kertoo projektipäällikkö, erityisasiantuntija Pekka Stenfors (Turun ammattikorkeakoulu).

Kukin koulutus koostui kolmesta päivästä, joissa edettiin yksilöstä vuorovaikutukseen ja edelleen organisaatio- ja yhteiskuntatasolle.

Moniammatillisuus on tietoinen osa hankkeen toimintatapaa. Alusta alkaen tavoitteena on ollut rakentaa yhteistä kieltä ja ymmärrystä eri ammattiryhmien välille.

– Se on sekä haaste että valtava voimavara.

Myös hankkeen toteutus on moniammatillinen.

– Hanketiimissä on sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan asiantuntijoita. Tämä näkyy positiivisella tavalla hankkeen tuottaman koulutuksen sisällöissä, toteaa Stenfors.

Työhyvinvointi paranee muutoksen myötä

Loppusuoralla olevan hankkeen vaikuttavuutta on jo ehditty arvioimaan, ja tulokset ovat lupaavia.

– Osallistujien osaaminen on lisääntynyt selvästi. He ovat siirtyneet tiedon tasolta soveltamiseen, Eeva-Mari Miettinen kertoo.

Yksi keskeinen havainto liittyy ajattelutavan muutokseen.

– Moni kertoo, että silmät ovat avautuneet systeemiselle ja yhteiskunnalliselle tasolle.

Ammattilaisten ymmärrys eriarvoisuuteen, moninaisuuteen ja esimerkiksi sukupuoleen, seksuaalisuuteen tai rodullistamiseen liittyvistä kokemuksista on syventynyt. Oman näkökulman muutos vahvistaa ammattilaisten kykyä tarkastella asiakkaiden tilanteita kontekstissaan, ei pelkästään yksilön ominaisuuksina. Samalla se tukee reflektiota omasta työstä ja lisää valmiuksia kohdata monimutkaisia ilmiöitä aiempaa kokonaisvaltaisemmin.

Lisäksi koulutus on vahvistanut ammatillista identiteettiä.

– Osalle se on tuonut kielellistä ja käsitteellistä jäsennystä jo olemassa olevalle osaamiselle, toisille täysin uusia näkökulmia. Osa koulutukseen osallistuneista ammattilaisista on ryhtynyt viemään oppeja eteenpäin omissa organisaatioissaan eräänlaisina muutosagentteina, Miettinen kuvailee.

Yksi merkittävimmistä hankkeen tuloksista liittyy työhyvinvointiin. Hankkeen taustalla ovat osaltaan sote-alan kuormitus ja rakenteelliset haasteet, kuten työssäjaksamisen ongelmat, eettinen stressi ja työvoiman vaihtuvuus, joiden ennaltaehkäisyyn traumainformoitu työote avaa mahdollisuuksia.

– 75 prosenttia osallistujista koki koulutuksen parantaneen työhyvinvointia heti koulutuksen jälkeen. Valtaosalla vaikutus näkyi vielä puolen vuoden jälkeen seurantajakson päättyessä, Miettinen kertoo.

Tulos on erityisen merkittävä nykytilanteessa.

– Hyvinvointialueilla on ollut paljon muutoksia ja epävarmuutta, mutta siitä huolimatta työhyvinvointi ei ole laskenut, Heidi Leinonen toteaa.

Muutos vaatii myös johtamista ja päätöksiä

Hankkeelta on tulossa vielä koulutusmalli ja vaikuttavuuden arvioinnin raportti. Vaikuttavuuden arvioinnin tehtävänä on tuottaa tietoa koulutusmallin kehittämisen tueksi.

– Olemme keränneet 16 oppimistarinaa, joiden kautta osallistujien oma ääni tuodaan esiin mahdollisimman autenttisena. Oppimistarinoita hyödynnetään osana hankkeen vaikuttavuuden arvioinnin julkaisua, ja osa niistä tuotetaan myös videomuotoon, Heidi Leinonen kertoo.

– Maaliskuussa 2026 järjestimme Traumainformoitu työote -hankkeen päätöswebinaarin yhteistyössä Mieliteko 2.0 -hankkeen kanssa.

Hankkeen tuotokset pyritään tekemään laajasti hyödynnettäviksi. Koulutusmateriaalit, raportit ja muut sisällöt viedään avoimesti saataville Innokylä-alustalle jo hankkeen aikana ja viimeistään sen päättyessä.

Keskeinen koulutuksiin osallistuneilta tullut viesti on, että traumainformoitua työotetta tulisi edistää paitsi kentällä myös johdossa ja päätöksenteossa.

Heidi Leinonen, Eeva-Mari Miettinen ja Pekka Stenfors painottavatkin, että toimintakulttuurin syvällinen muutos lähtee rakenteista, resursseista ja johtamisesta.

– Kun turvallisuus, ymmärrys ja systeeminen ajattelu vahvistuvat, vaikutukset ulottuvat yksittäisestä kohtaamisesta koko palvelujärjestelmään.

www.laurea.fi/hankkeet/t/traumainformoitu-tyoote/

www.tuni.fi/fi/tutkimus/traumainformoitu-tyoote

www.turkuamk.fi/projekti/traumainformoitu-tyoote/