Tampereen yliopiston Tulevaisuuden senioriasuminen (TULE) -tutkimushankkeessa on kehitetty senioriasumisen malli, joka kattaa koko asumisen prosessin yhteisestä seudullisesta visiosta aina asumiseen ja seurantaan asti. Malli keskittyy paikkalähtöiseen kehittämiseen, ja sen tavoitteena on tuoda esiin kokonaiskuvan tärkeys: yksittäisillä ratkaisuilla ei voida ratkaista ikääntyvien asumista.

Väestöennusteen mukaan ikääntyneiden osuus Suomen väestöstä kasvaa merkittävästi seuraavien vuosikymmenien aikana. Samalla myös tarve ikääntyneiden asumiseen kasvaa. Jokaiselle ikääntyvälle ei kuitenkaan voida rakentaa uutta senioriasuntoa, vaan myös nykyistä rakennuskantaa on pystyttävä muokkaamaan ikäystävälliseksi.

Ikäystävällisempää asumiskantaa

Tampereen yliopisto on selvittänyt yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa tulevaisuuden senioriasumista TULE-tutkimushankkeessa. Esteetön ikäystävällinen asunto sopii kenelle tahansa. Hankkeen tutkijat korostavatkin, että asuinympäristöjä tulisi tarkastella laajempina kokonaisuuksina, eikä erillistä senioriasumista tarvita, jos tuotetaan ikäystävällistä asuntokantaa.

– Meidän tulisi suunnitella hyvinvointia ja toimintakykyä ylläpitäviä asuinympäristöjä sekä ottaa huomioon erilaiset asumispreferenssit. Ikääntyvät eivät ole yhtenäinen massa, joiden asumismieltymykset katoaisivat tai muuttuisivat yhdessä yössä. Tämä tulee huomioida suunnittelussa, sillä kiinteistö- ja rakennusalalla puhutaan rakennusten elinkaarien kohdalla useista vuosikymmenistä, toteaa Tulevaisuuden senioriasuminen (TULE) -hankkeen projektipäällikkö Jaana Vanhatalo Tampereen yliopiston tiedotteessa.

Tutkimuksen mukaan onkin tärkeää luoda monenlaisia asuinympäristöjä, esimerkiksi niin monisukupolvisia kuin vain ikääntyneille osoitettujakin. Esteetön ympäristö, sosiaaliset kontaktit ja luonto auttavat hyvinvoinnin ylläpitämisessä, mikä pitkällä tähtäimellä säästää yhteiskunnan varoja.

Yksilöllisiä ratkaisuja eri olosuhteisiin – väliaikaiseen asumiseen siirrettäviä rakennuksia?

Väestö keskittyy Suomessa yhä enemmän muutamalle kaupunkiseudulle, jolloin ikääntyneiden määrä kasvaa suhteellisesti etenkin pienissä kaupungeissa ja maaseudulla. Kasvavilla ja kutistuvilla alueilla on erilaiset haasteet ja resurssit toteuttaa tulevaisuuden näkymiään.

TULE-mallissa on pyritty paikkalähtöiseen kehittämiseen ja erilaisten vaihtoehtojen tarjoamiseen. Esimerkiksi helposti paikasta toiseen siirrettävät rakennukset voivat olla ratkaisu alueilla, jossa tarve asumiselle on väliaikaista. Nykyään on tarjolla modulaarista rakentamista, ja esimerkiksi Virossa siirreltäviä rakennuksia voi jo vuokratakin.

Huomiota kokonaiskuvan hallintaan ja suunnitteluun

Tutkimuksessa todetaan, että asioita yritetään usein ratkaista reagoimalla eikä tekemällä strategista suunnittelua. Ongelmat eivät ratkea jollain osatekijällä, vaan tilanne vaatii kokonaiskuvan hallintaa, vastuunottoa, yhteistyötä ja strategista suunnittelua. TULE-mallissa prosessi onkin kuvattu kokonaisuutena tuoden eri toimijat ja yksilöt yhteen.

TULE-hanke on kahden vuoden ajan tutustunut senioriasumiseen Suomessa ja ulkomailla yhdessä 24 yhteistyöorganisaation kanssa. Keskustelut aiheen parissa työskentelevien asiantuntijoiden kanssa ovat valottaneet nykytilannetta ja sitä, millaista tulevaisuuden ikäystävällinen asuminen voisi olla.

Lähde ja lisätietoja Tampereen yliopisto