Ammattilaisten arjessa sote-uudistus näkyy ensisijaisesti työpäivän rakenteessa. Organisaatiokaaviosta riippumatta työn ydin on säilynyt samana, mutta sen rytmi on muuttunut. Moni työntekijä kertoo, että nykyisin työpäivä koostuu aiempaa enemmän katkonaisista jaksoista, joissa asiakastyö, kirjaaminen, sisäinen viestintä ja erilaisten järjestelmien käyttö vuorottelevat. Ajankäytöllinen pirstaleisuus tekee työstä raskaampaa, vaikka yksittäiset työtehtävät eivät sinänsä olisi muuttuneet.

Ajankäytön näkökulmasta iso muutos liittyy niin sanottuun näkymättömään työhön. Kirjaamiskäytännöt ovat tarkentuneet ja raportointivaatimukset lisääntyneet, mikä vie aikaa aidolta asiakastyöltä.

Jatkuvasti on kova kiire, mikä ei johdu pelkästään asiakasmäärästä, vaan siitä, kuinka paljon työpäivään on tullut rinnakkaisia velvoitteita. Tuottavuuspaineet ovat kasvaneet.

Yhteistyö ja johtaminen muuttuvat hajautuneessa arjessa

Hyvinvointialueet ovat tuoneet mukanaan laajempia organisaatioita ja uudenlaisia yhteistyörakenteita. Jokapäiväisessä työssä tämä näkyy mm. siinä, että työyhteisö ei enää ole yhtä selkeästi rajattu ja pysyvä kuin ennen. Kollegat voivat sijaita tilanteen mukaan eri kunnissa tai toimipisteissä. Esihenkilö voi johtaa useaa yksikköä samanaikaisesti.

Etäkokoukset ja digitaaliset työkalut ovat tätä päivää, mutta ne eivät korvaa epämuodollista kanssakäymistä ja tietojen vaihtoa, jota aiemmin tapahtui luontaisesti työpäivän aikana.

Tiedonkulku on monin paikoin monipuolistunut ja nopeutunut, mutta samalla epävarmuus on lisääntynyt. Ohjeistukset voivat muuttua nopeasti, ja niiden tulkinta jää usein yksittäisen työntekijän vastuulle. Tämä korostaa tiimityön merkitystä yksiköissä: kollegiaalinen tuki ja yhteiskehittäminen voivat olla toimivia keinoja hallita epävarmuutta. Tähän(kin) tarvitaan esihenkilöiden osallisuutta ja myötävaikutusta.

Toisaalta suurempi organisaatio mahdollistaa myös uudenlaisen osaamisen jakamisen. Erityisosaajia voidaan hyödyntää aiempaa laajemmin, jos siihen on aikaa.

Jaksaminen koetuksella keskeneräisyyden pitkittyessä

Yksi olennaisista muutoksista liittyy työn kuormittavuuden luonteeseen. Kyse ei ole pelkästään ajanpuutteesta, vaan jatkuvasta muutoksesta ja keskeneräisyydestä. Kun toimintatavat, vastuut ja järjestelmät ovat vakiintumattomia, oman työn hallinnan tunne heikkenee. Tämä lisää kognitiivista kuormaa. Työntekijä joutuu jatkuvasti arvioimaan, toimiiko oikein ja riittävätkö käytössä olevat tiedot päätöksentekoon.

Jaksamisen kannalta keskeistä onkin ennakoitavuus. Työ kuormittaa eniten silloin, kun arki muuttuu jatkuvasti, eikä selkeitä rutiineja ehdi muodostua. Monessa yksikössä eletään edelleen siirtymävaihetta, jossa vanhat toimintatavat ovat väistyneet, mutta uudet eivät ole vielä täysin vakiintuneet. Tämä tekee työstä henkisesti raskasta.

Samaan aikaan on nähtävissä myös myönteisiä kehityssuuntia. Kun rakenteet alkavat vähitellen selkeytyä, työnjako tarkentuu ja päällekkäinen työ vähenee. Tällöin työntekijöille voi vapautua aikaa ydintehtävään eli asiakkaan kohtaamiseen. Sote-uudistuksen todellinen onnistuminen ratkaistaan juuri tässä kohtaa. Jos ammattilainen kokee työnsä hallittavaksi ja merkitykselliseksi, uudistus alkaa näkyä positiivisesti myös palvelun laadussa ja vaikuttavuudessa.

Artikkelissa on käytetty seuraavien tahojen arvioita ja julkaisuja: Sosiaali- ja terveysministeriö, Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tehy ja SuPer. Lisäksi on käytetty aihetta käsitelleiden tiedotusvälineiden näkemyksiä.

Kuvan lähde: Pexels